"Kolme pointtia" korvaa kryptisen liturgian – Suomi saa Alexander Stubbista sanavalmiin uuden sukupolven presidentin
Suomen tasavallan 13. presidentiksi nouseva Alexander Stubb siirtää presidentti-instituution suurilta ikäluokilta ja sota-ajan eläneiltä poliitikoilta uuteen aikakauteen.
Vuonna 1968 syntyneen Stubbin edeltäjistä Sauli Niinistö on syntynyt 1948 ja Tarja Halonen 1943, syksyllä edesmennyt Martti Ahtisaari oli vuosikertaa 1937.
Sukupolvenvaihdoksen voi odottaa näkyvän ainakin siinä, että Stubb on voimakkaasti kansainvälistyneen EU-Suomen kasvatti. Saattaa olla, että hänen persoonallaan, vahvalla länsisuuntauksellaan ja rohkealla tavallaan puhua ulkopolitiikkaa ei olisi presidentinvaaleissa menestytty yhtä hyvin liittoutumattoman Suomen ja entisen Venäjä-suhteen oloissa.
Edeltävistä presidenteistä Niinistö, Halonen ja Mauno Koivisto tunnetaan välillä todella koukeroisista ja vaikeasta tulkittavista lausunnoistaan, mutta Stubbilta tuskin on luvassa samaa. Kuuluisat kolme pointtia saattavat löytyä vielä puheesta jos toisestakin.
Tohtoriksi Stubb väitteli vuonna 1999 kansainvälisistä suhteista London School of Economicsissa EU:n yhdentymisestä ja Amsterdamin sopimuksesta.
Virkamiehenä Stubb alkoi vilahdella mediassa 2000-luvun alkupuolella työskennellessään Suomen EU-edustustossa ja komission puheenjohtajan Romano Prodin neuvonantajana. Suomalaisilla Brysselin-kirjeenvaihtajilla ja pääministeri Paavo Lipposella (sd.) oli Stubbin arvioille käyttöä.
Eurovaaleissa 2004 kokoomus värväsi Helsingin Sanomien EU-kolumnistinakin kunnostautuneen Stubbin ehdokkaakseen, lopputuloksena huimat 115 224 ääntä ja paikka europarlamentissa.
Meppikauden huomiota herättänein episodi nähtiin syksyllä 2005, kun Suomen Kuvalehti kertoi Stubbin ”vasikoineen” ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) EU-parlamenttia vähättelevistä lehtilausunnoista omalle EPP-ryhmälleen.
Meppikausi jäi kuitenkin kesken keväällä 2008, kun kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen kutsui Stubbin ulkoministeriksi Ilkka Kanervan (kok.) jouduttua eroamaan tehtävästään tekstiviestikohun seuraamuksena.
Mitat täyttävät vaihtoehdot olivat kotimaassa tuolloin vähissä. Kokoomuksessa ei ollut tuolloin liiaksi alan osaajia puolueen katseltua pitkään ulkopolitiikkaa sivusta. ”Liian” isoksi hahmoksi kasvaneen Niinistön siirtäminen kokoomuksen ministeriryhmään eduskunnan puhemiehen paikalta ei sekään tullut kyseeseen poliittisista hygieniasyistä.
Stubb otti ulkoministerin tehtävät haltuun sulavasti. Tosipaikkaan hän joutui muutaman kuukauden kokemuksella, kun Venäjän ja Georgian välille leimahti sota elokuussa 2008.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Stubb nosti suurlähettiläspäivien puheessaan päivämäärän 080808 kansainvälisen politiikan käännekohdaksi, joka vaikuttaisi myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Stubbin puhetta arvosteltiin tuoreeltaan laajalti ylilyönniksi, mutta jälkikäteen tarkasteltuna arvio osui kohdilleen.
Monien yllätykseksi presidentti Tarja Halonen ja Stubb tulivat hyvin toimeen keskenään, vaikka kokoomus oli vuoden 2005 presidentinvaaleista lähtien haastanut Halosen ja Tuomiojan ulkopolitiikkaa. Niinistön kanssa vastaavaa kemiaa ei ole nähty.
Ulkoministeriön työskentelytapoja ja -kulttuuria Stubb tuuletti ministerinä tyylillä, josta toiset pitivät ja toiset eivät. Ulkopolitiikkaakin sanoitettiin uudella avoimemmalla ja suoraviivaisemmalla otteella ja tavalla, mihin kaikki vanhan liiton diplomaatit eivät taivu.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa Stubb ei enää päässyt ulkoministeriksi, koska salkku meni SDP:lle. Näkyvyys ja mediahuomio väheni ulkomaankauppa -ja eurooppaministerinä, mutta tähtäimessä siinsi kesällä 2014 vapautuva EU-komissaarin tehtävä.
Komissaaria Stubbista ei kuitenkaan tullut, kun riitaisan kuuden puolueen hallituksen vetämiseen kyllästynyt Katainen päätti hakeutua tehtävään itse. Monen yllätykseksi Stubb päättikin tavoitella kokoomuksen puheenjohtajan ja pääministerin tehtäviä.
Monelle vielä suurempi yllätys oli, että Stubb onnistui kokoomuksen puoluekokouksessa kesällä 2014 lyömään ennakkosuosikki Jan Vapaavuoren. Stubb keksi soittaa vaalin alla henkilökohtaisesti kaikki puoluekokousedustajat läpi, mikä vaikutti luultavasti merkittävästi tulokseen.
Puheenjohtaja- ja pääministerikaudesta tuli kuitenkin katastrofaalinen. Samaan aikaan puheenjohtaja vaihtui myös hallituskumppani SDP:ssä eikä sisäpolitiikan kuvioita hallitsematon Stubb tiennyt miten toimia ay-taustaisen demaripomon Antti Rinteen kanssa. Myös uuden pääministerin some-aktiivisuus, himokuntoilu ja joissakin tilanteissa liiankin rento esiintyminen herättivät keskustelua.
Seurauksena oli kaoottinen vajaan vuoden mittainen pääministerikausi, jonka lopulla hallituspuolueet äänestivät ikimuistoisella tavalla nurin omia esityksiään.
Kokoomus säilyi hallituspuolueena vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen, mutta Stubbin käteen jaossa tullut valtiovarainministerin salkku ei istunut hänelle ollenkaan. Tyytymättömyys Stubbin johtamiseen kasvoi kokoomuksessa ja johti puheenjohtajuuden menettämiseen haastaja Petteri Orpolle kesällä 2016.
Stubbin ura kansanedustajana päättyi kesällä 2017 siirtymiseen Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi Helsingin pormestariksi valitun Jan Vapaavuoren tilalle.
Toukokuusta 2020 lähtien Stubb on työskennellyt Firenzessä sijaitsevan Yliopistollisen Eurooppa-instituutin (EUI) School of Transnational Governance -keskuksen johtajana ja professorina.
Ura kotimaan politiikassa näytti olevan ohi, mutta viime elokuussa kokoomuksen puheenjohtaja houkutteli Stubbin puolueen ehdokkaaksi. Stubb ponkaisi nopeasti kisan ennakkosuosikiksi, ja piti asemansa loppuun asti. Siinä rytäkässä kaatuivat myös haaveet EU-komissaarin tehtävästä jälleen kerran.
Sosiaalisesti huippulahjakkaasta ja kielitaitoisesta Stubbista voi ennustaa presidenttiä, joka ainakin alkukaudellaan kiinnostaa poikkeuksellisen paljon mediaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Sama pätee myös hänen puolisoonsa, isänsä puolelta skotlantilaista sukujuurta olevaan brittiin Susanne Innes-Stubbiin, joka on ensimmäinen maahanmuuttaja Suomen presidentin puolisona. Pariskunnan lapset Emilie ja Oliver ovat jo aikuisia.
Julkisuuden kanssa Stubbin klaani on sinänsä tottunut tulemaan toimeen. Isä-Göran on tunnettu jääkiekkovaikuttaja ja hänen nykyinen elämänkumppaninsa Pirkko Mannola on esiintynyt suomalaisten aikakauslehtien kansikuvissa ja paljon muuallakin 1950-luvulta lähtien.