"Ei edelleenkään voi huokaista helpotuksesta" – Suomenlahdella merkkejä Itämeren elpymisestä, Selkämerellä tilanne huolestuttava
Suomenlahdella on merkkejä Itämeren tilan elpymisestä, mutta Selkämerellä tilanne on huolestuttava, arvioi Suomen ympäristökeskus (Syke). Johtopäätökset perustuvat Syken elokuussa tekemiin meren seurantamatkoihin.
– Itämeren tilassa on sekä huonoa että hyvää. Ei pidä vaipua epätoivoon. Paljon on toimia tehty, ja se näkyy muun muassa Suomenlahden rannikon paremmassa tilassa, sanoo tutkimusprofessori ja tutkimusalus Arandan matkanjohtaja Maiju Lehtiniemi.
Tulosten mukaan Suomenlahti on elpynyt 2010-luvun puolivälin Itämeren suolapulssien välillisesti aiheuttamasta tilan heikkenemisestä. Suolapulssit tuovat kielteisiä vaikutuksia, koska ne työntävät edellään hapetonta ja ravinnepitoista vettä. Syken mukaan Suomenlahdella onkin vaikeaa arvioida päästövähennysten vaikutuksia sääolojen aiheuttamien virtausten vuoksi.
Selkämeren syvänteissä happitilanne näyttää Syken mukaan edelleen huononevan.
– Ei edelleenkään voi huokaista helpotuksesta. Pitää jatkaa ja tehostaa toimia ja tehdä lisää tutkimusta sen suhteen, miten ravinnekuormaa saadaan pienemmäksi ja missä erityisesti pitäisi tehdä toimia sen pienentämiseksi, Lehtiniemi sanoo.
Hän huomauttaa, että myös ilmastonmuutos heikentää jatkossa tilannetta.
– Se ei kumoa niitä toimia joita on tehty, mutta se vaikeuttaa tilannetta omalta osaltaan entisestään.
Suomenlahden rannikkovesissä pohjan tila oli 20-vuotisen seurantajakson parhaita. Valtaosassa havaintoasemia pintasedimentti oli hapettunut ja pohjaeläimiä esiintyi.
– Venäjä tehnyt mittavia päästövähennyksiä, jotka varmasti näkyvät juuri itäisellä Suomenlahdella, Lehtiniemi sanoo.
Pohjan tila on parantunut Suomenlahdella ulkosaaristossa ja ulkomeren tuntumassa. Sen sijaan sisäsaariston pienten ja vedenvaihdoltaan heikkojen syvänteiden tila ei ole kohentunut.
Suomenlahden keskiosassa todettiin nyt ennätyskorkeita ravinnepitoisuuksia. Syke arvioi, että alueelle on jäänyt eristyksiin Itämeren pääaltaalta tullutta vettä, johon pohjasta vapautuneet ravinteet ovat kertyneet.
Selkämerellä happitilanne on 2000-luvulla heikentynyt. Merialueen syvänteissä on edelleen happea, mutta hapen pitoisuuden laskeva suuntaus on Syken mukaan huolestuttava. Pulmia lisää se, että samaan aikaan fosforipitoisuudet ovat nousseet ja laajat sinileväkukinnat ovat yleistyneet.
– Pitkään Pohjanlahti oli tosi hyvässä kunnossa, ja siellä ei ollut lainkaan huolestuttavia merkkejä. Nyt vähän huolissaan seuraamme, mitä siellä tapahtuu. Siellä on viime vuosina ollut selvästi runsaampia sinileväkukintoja kuin aiempina vuosina on havaittu, ja ne tietysti indikoivat rehevöityvää tilaa, Lehtiniemi sanoo.
Ahvenanmeren syvänteen happipitoisuus oli sekin nyt alhaisempi kuin aiempina vuosina. Sen sijaan Saaristomerellä pohjan läheisen veden happipitoisuus oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja.
Itämeren pääaltaan syvänteissä fosforipitoisuus oli edelleen kasvanut. Syväveden hapettomuus estää fosforin sitoutumisen pohjasedimenttiin.
Tutkimusalus Aranda tekee vuosittain neljä Itämeren tilan seurantamatkaa, minkä lisäksi tehdään elokuun rannikkoseuranta Suomenlahdella pienemmällä aluksella.
