Ehtiikö kirkko hajota homoliittokiistaan? – kirkolliskokous jahkailee kantaansa uuteen avioliittolakiin

Kirkolliskokous

Evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitykseen ei ole odotettavissa ratkaisevia muutoksia Turussa tiistaina alkaneen kirkolliskokouksen aikana.

Tarvittavaaa yksimielisyyttä ei ole näköpiirissä, joten kokousedustajat pääsevät ottamaan kuumaan puheenaiheeseen kantaa lähinnä keskustelun voimalla.

Helsinkiläinen kokousedustaja Johanna Korhonen painottaa, että kirkon oma nykyinen lainsäädäntö ei estä noudattamasta maaliskuun alussa voimaan astuvaa uutta avioliittolakia.

– Helsinkiläisten edustajien enemmistön käsityksen mukaan lakimuutoksia ei edes tarvita, koska kirkko vain siirtyy noudattamaan uutta avioliittolakia. Puolisoiden sukupuolista ei ole laissa säädetty mitään.

– Pappi voi siis avioliittolakia noudattaen ja kirkkolakia rikkomatta vihkiä myös samasukupuolisia pareja. Tämä on laintulkinta, jota ovat tukeneet myös useat oikeusoppineet, hän valaisee.

Korhosen mielestä kirkkohallituksen ja piispainkokouksen juridinen tulkinta on heikompi, koska se sivuuttaa perusoikeus- ja yhdenvertaisuusnäkökulmat kokonaan.

– Tulkinta nojaa vain yhteen alemmanasteiseen säädökseen, kirkkokäsikirjaan, jonka jossain kohdassa mainitaan sanat morsian ja sulhanen. Tämä ei käsityksemme mukaan riitä perusteeksi asettaa seurakuntalaisia keskenään eriarvoiseen asemaan uuden lain voimaan tultua.

Asenneilmapiiri samaa sukupuolta olevien kirkkovihkimissen sallimiseksi on hiljalleen lieventymässä.

Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan myönteisesti suhtautuvien osuus kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskuudessa on kasvanut noin 10 prosenttiyksikköä vuosien 2012-2015 välillä.

Kaikista kirkon jäsenistä myönteisesti suhtautuvia oli jo 45 prosenttia (2015).

Uusi avioliittolaki nostaa entisestään painetta kirkkohäiden sallimisesta myös samaa sukupuolta oleville pareille. Muutamat papit ovat lisänneet vettä myllyyn ilmoittamalla jo etukäteen vihkivänsä homo- ja lesbopareja kirkon kannasta välittämättä.

Kemijärveläinen kokousedustaja Janne Kaisanlahti on konservatiivisen avioliittokäsityksen tiukka kannattaja. Hän näkee suorastaan epäoikeudenmukaisena tilanteen, että kirkon pitäisi muuttaa perinteisiä oppejaan tai että niitä aletaan mittaamaan maallisen vallan kanssa samassa vaakakupissa.

– Kyseessä on kuitenkin kansankirkko. Päätösten täytyy pohjautuu tiettyyn arvopohjaan. Avioliittokäsitys ei ole ongelma, jos kirkko ei tee siitä itselleen ongelmaa, hän muotoilee.

– Vaihtoehtona esille noussut kirkon vihkioikeudesta luopuminen olisi pään laittamista pensaaseen. Sellaisesta on saatu huonoja esimerkkejä keski-Euroopan katolisissa maissa.

Tuskin kenelläkään tulee edes mieleen esittää samaa sukupuolta olevien vihkimistä vaikkapa moskeijassa.

Janne Kaisanlahti

Kaisanlahti ei katso suopeasti pappien ilmoitusta alkaa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.

– He toimivat silloin mielestäni selkeästi omaa pappisvalaansa vastaan. En tiedä, pitäisikö heitä alkaa erottamaan virastaan, mutta asiasta pitää kyllä vakavasti keskustella. Maistraattivihkimiset ovat tietysti asia erikseen.

Hän ottaa karrikoidun esimerkin siitä, mihin tilannetta voisi äärimmillään verrata.

– Tuskin kenelläkään tulee edes mieleen esittää samaa sukupuolta olevien vihkimistä vaikkapa moskeijassa. Sanotaan, että uskonnon perinteitä tulee kunnioittaa, niin miksei sitten luterilaisen uskonnon perinteitä.

Mielipiteiden kärjistyminen kirkon sisällä johtaa Janne Kaisanlahden mukaan vääjäämättä evankelis-luterilaisen kirkon hajoamiseen eri leireihin.

– Riski hajoamiselle on varmasti suurempi kuin kertaakaan aiemmin kirkon historiassa, hän aprikoi.

Pohjois-Karjalasta Turkuun saapuneen Eevi Väistön mielestä on oikein, että meneillään olevasta kirkolliskokouksesta ei haeta hätiköityjä ratkaisuja lukkiutuneeseen tilanteeseen.

– Keskustelu tuo varmasti lisää informaatiota kaikille osapuolille. Odotan suurella mielenkiinnolla myös tulevaisuuskomitean mietintöä. Jos sieltä olisi jotain ratkaisun eväitä myös tähän vihkimiskysymykseen. Seuraava kirkolliskokous on kuitenkin jo ensi keväänä, hän muistuttaa.

Väistö tunnustaa olevansa perinteisen avioliittokäsityksen kannalla.

– Piispainkokouksen selvitys nostaa esiin kolme vaihtoehtoa. Jos nykyisellä käsityksellä ei voida jatkaa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää samaa sukupuolta olevien liiton kirkollinen siunaaminen. Mutta nimityksen pitää olla joku muu kuin avioliitto, hän muistuttaa.

Eevi Väistö sanoo ymmärtävänsä hyvin niitä ihmisiä, joiden mukaan kirkko sopeutuu ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin turhan hitaasti. Eikä kyse ole pelkästään avioliittokäsityksen muuttamisesta.

– Kirkon jäykkää hallintoa pitäisi ehdottomasti keventää. Siinä ei ole mitään järkeä, että jos me myymme Kiihtelysvaarassa kiinteistön, niin sihen tarvitaan kirkkohallituksen hyväksyntä.

Opillinen muutos vaatii 3/4 enemmistön

  • Kirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa. Toimikausi kestää neljä vuotta. Edustajat ovat vaaleilla valittuja seurakuntalaisten edustajia.
  • Päättää evankelis-luterilaisen kirkon keskeisistä linjauksista, jotka koskevat oppia ja kirkon työtä.
  • Uskoa tai oppia koskeva periaatteellinen kannanotto tulee hyväksyä 3/4 äänten enemmistöllä.
  • Meneillään olevan kokouksen täysistunnossa käsitellään ja merkitään tiedoksi piispainkokouksen ja kirkkohallituksen tekemiä selvityksiä, joiden aiheena on avioliittolain muutos.
  • Selvitysten pohjalta ei päätetä mitään, koska minkäänlaisia päätösesityksiä ei ole edes vireillä.