Eduskunnassa muisteltiin Antti Rantakangasta – "Hän teki vaikutuksen kyvyllään kohdata ihmiset"
Tunnelma eduskunnan kahvilassa on harvoin yhtä alakuloinen kuin tiistain istunnon aikana.
Vain vajaa tunti aiemmin varapuhemies Tuula Haatainen (sd.) on lausunut muistosanat viime perjantaina yllättäen edesmenneelle keskustan kansanedustajalle Antti Rantakankaalle ja eduskunta on viettänyt hiljaisen hetken.
Entisen keskustan puheenjohtajan ja pääministerin Juha Sipilän ja puolueen nykyisen varapuheenjohtajan Hannakaisa Heikkisen olemuksesta suru ja edustajatoverin menetys näkyy kauas.
Sipilä muistaa Rantakankaasta varsinkin sen, kuinka tämä nousi lavalle ja puolusti heikommalla olleita kollegoitaan.
– Ja porukalla vähän sovittiin, että olkoon se meidän muisto Antista, että silloin kun joku meistä on ahtaammalla, niin mennään tueksi niin kuin Antti tuli meille tueksi silloin, kun kukin vuorollamme ollaan oltu hankalassa tilanteessa. Antti osasi kyllä sen, leijonan lailla puolusti ryhmäkollegoita.
Vaikka Rantakangas saattoi käyttää kovaakin poliittista retoriikkaa, hän ei Sipilän mukaan koskaan loukannut ketään.
– Kyllä meillä iso ikävä on koko porukalla Anttia. Ja tuntui tosi tyhjältä se ryhmähuone, kun yhdellä paikalla on vaan kukat.
Ryhmän työskentelyssä ja istuntosalissa näkyi Sipilän mukaan tänä syksynä, että konkariedustaja oli löytänyt uutta energiaa. Rantakangas otti eduskunnassa myös entistä isomman roolin siksikin, kun monta etupenkkiläistä kokenutta edustajaa jäi viime vaaleissa pois.
– Ja kun Antista tuli etupenkkiläinen, niin hän varmasti jotenkin koki, että hänen täytyy ottaa tämmöinen senioriedustajan rooli siinä. Ja kyllä hän hienosti sen otti, ja meitä muita kannusti.
Sipilän mukaan Rantakangas jos kuka oli maakunnan mies, ja siitä hänet myös tunnetaan.
Sipilä muistelee tunteneensa Rantakankaan kymmenkunta vuotta. Kun hän itse osallistui vuonna 2010 keskustan jäsenvaaliin seuraavan kevään eduskuntavaaleja varten, Rantakangas tsemppasi kovasti, ja otti uudet tulokkaat hyvin vastaan.
Eduskunnassa kolmatta kauttaan istuva Hannakaisa Heikkinen muistelee nähneensä Rantakankaan ensimmäistä kertaa ”livenä” kesällä 2006.
Siilinjärvellä kesäteatterissa vietettiin tuolloin Pohjois-Savon keskustan perinteistä elojuhlaa, ja Rantakangas oli tilaisuudessa puoluevarapuheenjohtajana puhumassa.
Hekkinen muistaa, kuinka vaikuttavalla tavalla Rantakangas kohtasi yleisönsä ja pystyi innostamaan, luomaan uskoa ja näyttämään johtajuutta.
– Hän teki todellakin vaikutuksen kyvyllään kohdata ne ihmiset niin lavalta, kuin sen esiintymisen jälkeen keskusteluissa. Antilla ei ollut kiire minnekään, ja jokaiselle – olipa hän minkä ikäinen tai oloinen ihminen tahansa – Antilla oli joku kohtelias, lämmin sana.
Heikkisen mukaan Rantakangas muistetaan siitä, että hän katsoi puhuessa silmiin, ja myös jälkikäteen muisti kohtaamiset.
Eduskunnan entinen puhemies ja kokoomuksen pitkäaikainen ministeri ja kansanedustaja Paula Risikko (kok.) muistaa Rantakankaan juurevana kansanedustajana, joka puolusti aina alueellista tasapainoa ja piti ihmisen puolta.
– Ja kirjoitin Twitteriinkin, että ”juureva ja rehti kansanedustaja”. Että hän aina muisti, mistä hän on kotoosin.
Risikko kertoo saaneensa tehdä Rantakankaan kanssa yhteistyötä paitsi kansanedustajana, puhemiehenä ja ministerinä, myös diabetesasioissa. Rantakangas vaikutti pitkään Diabetesliiton hallituksessa ja eduskunnan diabetesryhmässä.
– Ja tiedän, että hän oli henkeen ja vereen myös järjestöihminen.
Risikon mukaan Rantakangas oli aina eduskunnassa ja todella ahkera edustaja. Ne jotka olivat häntä äänestäneet, saattoivat myös luottaa siihen, että hän asiat hoitaa.
Kansanedustajia kuolee kesken työnsä verraten harvoin. Entisen puhemiehen mukaan kyseessä on aina todella surullinen tapahtuma, niin kuin kenen tahansa menehtyminen on.
Risikon mukaan eduskunta on työyhteisönä myös hieman erikoinen, kun talossa työskentelevät ovat niin paljon tekemisissä toistensa kanssa.
Risikko arvioi, että yhteisön suru eduskunnassa voi olla jopa voimakkaampaa kuin tavallisessa työyhteisössä.
– Täällä kun tehdään niin paljon yhteistyötä ja käydään välillä vähän vääntöjäkin ja sellaasia, niin hitsaudutaan vielä tiiviimmin, niin se varmasti on aivan niin kuin lähipiiristä olisi joku lähtenyt, hän pohtii.