Demokratian uranuurtaja jäi junnaamaan paikalleen – tämä Euroopan maa salli naisten äänioikeuden vasta 50 vuotta sitten
Sveitsiä voi pitää maailman ensimmäisenä nykyaikaisena tasavaltana. Kuitenkaan se ei pitkiin aikoihin ollut sitä kaikkien osalta.
Helmikuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1971 Sveitsin liittovaltio antoi äänioikeuden myös naisille. Tasan viisikymmentä vuotta sitten tehty päätös koski tosin ainoastaan liittovaltiotason vaaleja, ei paikallis- ja kantonitason vaaleja.
Sveitsi oli tässä viimeisiä Euroopan maita. Portugalissa oli tiettyjä rajoituksia vuoteen 1976 saakka, ja pienessä Liechtensteinissa naiset saivat äänioikeuden vasta 1984.
– Sveitsissä miesten on annettava naisille äänioikeus kansanäänestyksen tietä. On hyvin vaikeaa saada miehiä luopumaan arvovallastaan ja antamaan osa siitä naisille. Siksi äänioikeuden saavuttaminen meillä on hyvin pitkällinen prosessi, yliopisto-opettaja madame Lenoire Genevestä kertoi Yleisradion ohjelmassa ennen vuoden 1971 äänestystä.
Ainoastaan miesten joukosta ei jarrutettu naisten äänioikeutta. Konservatiiviset naiset kävivät maassa laajoja kampanjoita naisten äänioikeutta vastaan ja perustivat tätä varten vuonna 1959 myös järjestön.
Sveitsin hallintojärjestelmä on muuhun maailmaan verrattuna poikkeuksellinen. Sveitsin valaliitto-nimellä virallisesti kulkeva valtio on 26 kantonista muodostuva liittovaltio. Toimeenpanovaltaa käyttää seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka jäsenistä valitaan kulloinkin yksivuotiskaudeksi puheenjohtaja, jota nimitetään liittopresidentiksi. Varsinaista valtionpäämiestä maalla ei kuitenkaan ole.
Hallintojärjestelmä juontaa juurensa jo 1200-luvulle, mutta nykyisen järjestelmän puitteet hyväksyttiin Euroopan hulluna vuonna 1848. Vaikka vuosi ei tuonut vakavampaa liikehdintää maahan, päätettiin uudessa perustuslaissa ottaa käyttöön kansanäänestykset ja siirtää lakiasiat, puolustus ja kauppa Sveitsin liittovaltiolle.
Eräs Sveitsin kuuluisimpia piirteitä ovatkin juuri kansanäänestykset. Miehet ovat saaneet äänestää niissä jo yli 170 vuotta, naiset toista sataa vuotta vähemmän.
Järjestelmää voi pitää monimutkaisena. Perusperiaate on, että kaksikamarinen parlamentti eli liittokokous hallitsee yhdessä kansanäänestyksissä äänestävien sveitsiläisten kanssa. Jos kansalaiset keräävät tietyn määrän kannattajakortteja määräajassa, voidaan parlamentin jo hyväksymä laki alistaa kansanäänestykselle. Tärkeimmät lait asetetaan suoraan kansanäänestyksiin.
Demokratian toimivuuden kannalta laajoissa kansanäänestyksissä on puolensa ja puolensa. Tiede-lehden artikkelissa vuodelta 2009 Geneven yliopiston politiikantutkimuksen professori Pascal Sciarani puolustaa järjestelmän osallistavuutta.
– Suora demokratia sitouttaa ihmiset yhteiskunnan toimintaan, ja sen avulla voidaan tehokkaasti valvoa eliittiä.
Toisaalta järjestelmä myös usein estää kenties tarpeellisetkin uudistukset. Sciaranin mukaan tämä on tehnyt poliittisesta kulttuurista varsin konservatiivista. Kansalaiset panevat hanttiin, jos poliittinen johto esittää suuria muutoksia. Esimerkiksi EU-jäsenyys tyssäsi 2000-vuosikymmenen lopulla kansanäänestykseen ja yksinomaan 19–34-vuotiaita miehiä koskeva asevelvollisuus sai jatkoa vuonna 2013. Monia kansanäänestysten tuloksia on pidetty kehityksen jarruina.
– Ihme, että olemme edes YK:ssa, Sciarini naurahtaa.
Alueilla on Sveitsissä paljon valtaa omissa asioissaan, ja tämä jarrutti naisten äänioikeuden käyttöönottoa eri kantoneissa vielä melkein kaksikymmentä vuotta liittovaltiotason äänioikeuden sallimisen jälkeen.
Pieni puolikantoni Appenzell Innerrhoden maan koillisosan vuoristossa ei olisi itse sallinut naisten äänioikeutta, mutta liittovaltion tuomioistuin pakotti alueen tähän pienellä kommervenkillä.
Kantonin äänioikeuden pohja löytyi kieliopista, asukasta tarkoittavasta sanasta Landleute, jolla tarkoitettiin aikanaan yksinomaan miehiä. Saksankielinen sana on kuitenkin suvuton, joten tuomioistuimen nokkelan oivalluksen myötä mukaan se tarkoittaa siis myös naisia, ja näin vuonna 1990 naiset saivat äänioikeuden myös viimeisellä paikallistasolla.
Vuonna 1959 käydyssä äänestyksessä Sveitsin miehet äänestivät naisten äänioikeudesta. Tulos oli selvä, 67 prosenttia sanoi ei ja 31 prosenttia sanoi kyllä. Appenzell Innerrhodenin miehistä peräti 95 prosenttia äänesti oikeutta vastaan.
Seuraavan vuosikymmenen vapautumisen ilmapiiri teki tehtävänsä. Lopulta 1971 naisille myönnettiin äänioikeus valaliitossa selkein prosentein, 66 vastaan 34. Samana vuonna valittiin myös ensimmäiset naisedustajat sekä parlamentin ala- että ylähuoneeseen.
Lähteet:
Yleisradion ohjelma (n. 1970/1971)
Helsingin Sanomat (1990)
History of Switzerland-sivusto (englanniksi)