Celine Dion ihastutti maailmaa, mutta laulun alkuperäisen esiintyjän traaginen tarina jäi vähemmälle huomiolle – Eli lapsuutensa bordellissa
Pariisin olympialaisten avajaiset päättyivät viime perjantaina koskettaviin tunnelmiin, kun musiikin supertähti Celine Dion esitti kappaleen Hymne à l’amour eli Hymni rakkaudelle.
Kanadalaistähti esitti kappaleen Pariisin pimeässä illassa, Eiffel-tornista, heti olympiatulen syttymisen jälkeen.
Moni pyyhki silmäkulmiaan niin paikan päällä kuin televisioidenkin ääressä. Suosittu artisti sairastaa vakavaa stiff person -oireyhtymää eli jäykkyysoireyhtymää. Dionin esiintymistä on ihasteltu laajasti eri puolilla maailmaa.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt Dionin esittämän kappaleen alkuperäinen esittäjä Edith Piaf. Ranskalaistähti julkaisi kappaleen Hymne à l’amour vuonna 1950.
Piaf oli maailmanlaajuinen supertähti hänkin, yksi musiikkimaailman legendoista. Hänen elämäntarinansa on kuitenkin monella tavalla hyvin traaginen ja myrskyisä.
Piaf syntyi joulukuussa 1915 nimellä Édith Giovanna Gassion. Tarinan mukaan hän olisi syntynyt kirjaimellisesti Pariisin kadulle, mutta syntymätodistuksen mukaan Piafin syntymäpaikka oli pariisilainen sairaala.
Piafin äiti, laulaja Line Marsa hylkäsi lapsensa pian syntymän jälkeen. Isä, sirkustaiteilija Louis Gassion puolestaan värväytyi mukaan ensimmäiseen maailmansotaan.
Gassion vei pienen tyttärensä hoitoon äidilleen Normandiaan. Äiti johti siellä bordellia. Niinpä Edith Piaf kasvoi elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta normandialaisessa bordellissa. Isoäidin lisäksi häntä hoitivat bordellin prostituoidut.
Tilannetta ei helpottanut lainkaan se, että Piaf sokeutui 3-vuotiaana sarveiskalvotulehduksen vuoksi. Näkökyky kuitenkin palautui 7-vuotiaana. Piafin kerrotaan kärsineen 8–14-vuotiaana myös kaljuuntumisesta.
Normandian vuosien jälkeen Piaf palasi Pariisiin. Hän esiintyi yhdessä isänsä kanssa sirkuksessa. Piaf myös esiintyi katulaulajana.
17-vuotiaana Piaf sai tyttären rakkaussuhteestaan lähettipoika Louis Dupontiin. Tytär kuitenkin kuoli kaksivuotiaana aivokalvontulehdukseen. Kerrotaan, että Piaf olisi työskennellyt prostituoituna saadakseen rahat tyttärensä hautaamiseen.
Melkoisen onnenpotkun Piaf koki hieman myöhemmin, kun yökerhonomistaja Louis Leplee kuuli Piafin esiintyvän kadulla. Hän pestasi nuoren naisen laulajaksi yökerhoonsa.
Lepleen kerrotaan keksineen Piafille kuuluisan lempinimen Pariisin varpunen. Lepleen yökerhossa Piafista tuli tunnettu, sillä asiakaskuntaan kuului useita kuuluisia henkilöitä, jotka halusivat auttaa Piafia hänen urallaan.
Piaf alkoi esiintyä yhä enemmän yökerhoissa ja teattereissa. Pian hänellä oli levytyssopimus. Hänestä tuli tunnettu koko Ranskassa. Erityisen paljon kehuja keräsi Piafin kyky tulkita kappaleitaan.
Satu oli kuitenkin katketa juuri kun se oli alkanut. Leplee joutui murhatuksi tiettävästi gangstereiden välienselvittelyssä. Piafia epäiltiin hetken aikaa osallisuudesta murhaan. Syytteet jäivät kuitenkin nostamatta.
Lepleen poismeno ei tuhonnut Piafin nousuun lähtenyttä uraa. Toisen maailmansodan jälkeen tähden suosio suorastaan räjähti. Vuonna 1946 julkaistiin yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan La vie en rose.
Piafista tuli tunnettu muualla Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa.
Menestyksestä huolimatta Piafin yksityiselämää seurasi epäonni.
Hänen elämänsä rakkaus nyrkkeilijä Marcel Cerdan kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1949. Piaf vajosi syvälle suruun. Hän turrutti ikäväänsä useilla eri lääkkeillä. Piaf kärsi lääke- ja alkoholiriippuvuudesta lopun elämäänsä.
Piaf ehti naimisiin kahdesti. Ensimmäinen aviomies oli ranskalainen näyttelijä ja laulaja Jacques Pills. Vuonna 1952 avioitunut pariskunta erosi vuonna 1956.
Toisen avioliittonsa Piaf solmi vuonna 1962 huomattavasti itseään nuoremman laulaja–näyttelijän Théo Sarapon kanssa. Pariskunta erosi vuoden päästä.
Piafilla oli myös monia muita lyhyitä ja myrskyisiä suhteita. Loputon pysyvän rakkauden etsintä vaikutti osaltaan myös Piafin tuotantoon. Yksi hänen tunnetuimpia kappaleitaan on vuonna 1959 julkaistu Non, je ne regrette rien eli En kadu mitään.
Piafin elämä päättyi vain 47-vuotiaana lokakuussa 1963. Hän menehtyi maksasyöpään.
Hänen kuolemansa aiheutti Ranskassa maansurun. Piafia saattoi hänen viimeisellä matkallaan Pariisin kaduilla satojatuhansia ihmisiä.
Bordellissa kasvanut ja kadulta uransa aloittanut Piaf tuskin olisi koskaan aavistanut, että hänen kuuluisaa kappalettaan esitetään vuonna 2024 Pariisin olympialaisissa miljardeille kuulijoille.