Avioehtosopimusta ei enää pidetä epäluottamuslauseena – "Se on vähän kuin autovakuutus"

Juridiikka

Yhä useampi naimisiinmenoa suunnitteleva pariskunta laatii avioehtosopimuksen, jolla puolisoiden omaisuus tai osa siitä rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Muussa tapauksessa parin omaisuus jaetaan tasan liiton päättyessä eroon tai toisen osapuolen kuolemaan.

–  Lähtökohta ilman avioehtosopimusta Suomen avioliittolain mukaan on se, että kaikki omaisuus tulee heti avioliittoon vihkimisellä avio-oikeuden alaiseksi, kertoo asianajaja Erno Kuivasaari Fiducius-asianajotoimistosta.

Avioehtojen suosio suhteessa solmittujen avioliittojen määrään on viime vuosina ollut kasvussa. Digi- ja väestötietoviraston notaaripalveluiden johtaja Ari Torkkel kertoo, että avioehtojen määrässä on tapahtunut nousua hiljalleen.

–  Se on yleistynyt vähitellen, tällä hetkellä hieman yli kolmannes tekee avioehdon.

Keskimäärin avioliittoja on Tilastokeskuksen mukaan solmittu viimeisen neljän vuoden aikana noin 22  000 vuodessa. Samaan aikaan avioehtoja on laadittu hieman yli 8  000 vuotta kohden.

Torkkel sanoo, että vielä vuosikymmen sitten noin neljännes pareista teki avioehdon. Hänen mukaansa avioehtoja laaditaan erityisesti tilanteissa, joissa pareilla on varallisuuseroja tai jommallakummalla on yritystoimintaa. Kokemus aikaisemmista eroon päättyneistä liitoista saattaa myös vaikuttaa.

–  Se on jonkin verran todennäköisempää, että jos menee toisen tai kolmannen kerran avioliittoon, niin silloin tehdään avioehtosopimus, mutta kyllä niitä nykyään tehdään jo ensimmäisen avioliiton kohdalla.

Lakipalvelu Aatoksen toimitusjohtaja Aku Pöllänen sanoo, että avioehtoja eivät laadi vain juuri naimisiin menneet tai menossa olevat nuoret parit.

–  Todellisuudessa on myös todella yleistä, että pari on ollut jo pidempään naimisissa, ja avioehto tehdään vasta vanhemmalla iällä.

Hän lisää, että jo eroamassa olevat paritkin saattavat tehdä avioehdon, jotta omaisuuden jaosta voidaan sopia ennakkoon.

Keskeisenä tekijänä avioehtosopimuksien suosion kasvun taustalla on yhteiskunnan muuttuminen. Avioliittolaki laadittiin lähes sata vuotta sitten, ja sen ajan peruja on myös avio-oikeus.

–  Nykyinen avio-oikeussäännös on tullut lakiin jo 1930-luvulla, ja oikeastaan aivan erilaiseen yhteiskuntaan. Nykyään puolisoilla saattaa jo liittoon mennessä olla varallisuutta, ja he haluavat tehdä sopimuksia kaiken varalta. Sekin vaikuttaa, että avioitumisikä on noussut huomattavasti siitä, mitä se joskus oli 1960-luvulla. Nykyään mennään naimisiin useimmiten vasta yli 30-vuotiaana, Torkkel toteaa.

Myös Kuivasaari näkee yhtenä syynä avioehtojen suosiolle yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset.

–  Suomi oli hyvin erilainen agraariyhteiskunta vuonna 1929 kuin mitä se on nyt sata vuotta myöhemmin tieto- ja palveluyhteiskuntana. Avio-oikeusinstituutio pohjautuu siihen, että perinteisesti nainen jäi kotiin hoitamaan perhettä ja lapsia, ja mies saattoi tehdä uraa ja omaisuutta.

Kuivasaari toteaa, että tässä tilanteessa olisikin ollut epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta, mikäli nainen olisi jäänyt erossa vaille omaisuutta tai hyvitystä perheen eteen tehdystä työstä.

–  Nykyään perheet ovat monimuotoisempia ja naisen asema on parantunut vuosikymmenten saatossa, joten on ihan ymmärrettävää, että ihmiset ajattelevat, ettei avio-oikeus palvele enää niitä etuja siinä laajuudessa kuin aiemmin.

Avioehtosopimusta ei Kuivasaaren mukaan pidetäkään enää epäromanttisena tai epäluottamuslauseena.

–  Tuntuu, että nuoremmat polvet ehkä osaavat suhtautua avioehtosopimukseen neutraalimmin.

Myös Pölläsen mukaan suhtautuminen avioehtoon on muuttunut myönteisempään suuntaan, kun ihmisten kiinnostus omaa talouttaan kohtaan on lisääntynyt.

–  Vanhanaikainen asenne on saattanut olla se, että avioehto on epäluottamuslause avioliittoa kohtaan. Nykyään ajatellaan, että se on vakuutus pahan päivän varalle. Se on vähän kuin autovakuutus. Kukaan ei varmasti hanki autovakuutusta sen takia, että ajattelisi ajavansa kolarin, vaan varautuakseen siihen, että asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu.