Asiantuntija peräänkuuluttaa parempaa osaamista metsien harvennuksiin – “Aika harva metsänomistaja valvoo tarkasti työn laatua"
Metsien harvennuksiin liittyvät ongelmat nousivat esiin ennen joulua. Suomen metsäkeskus kertoi ennakkotiedoissaan, että kaikista viime vuonna tarkastetuista ensiharvennuksista vain 16 prosenttia oli metsänhoitosuositusten mukaisia.
Liian voimakkaat harvennukset mainittiin myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksessä, joka koski metsien kasvun hidastumista ja hiilinielun pienentymistä.
– Huomattava osa hakataan liian harvaksi, jopa alle metsälain alarajan. Ja sehän johtaa kasvutappioihin puustonkiertoajalla. Eli ensinnäkin metsänomistajan tulojen alenemiseen, mutta se vaikuttaa myöskin hiilinieluihin, kertoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
Hän näkee ensiharvennusten nykyisille ongelmille useampia syitä. Yksi on se, että hakkuissa käytetään suuria koneita, sillä pienempää kalustoa on käytössä vähemmän.
– Aika usein konekalusto on sama kuin mitä on uudistushakkuilla, Remes kertoo.
Ajourat vievät hänen mukaansa suhteettoman paljon pinta-alaa harvennusalueilla ja tämä vielä korostuu ensiharvennuksissa. Selvityksen mukaan ajouria on ollut pahimmillaan jopa yli neljännes pinta-alasta. Tällöin puusto jää koko alueella helposti liian harvaksi.
Harvennuksia myös tehdään liian aikaisin, mikä johtaa niinikään herkästi liian vajaaseen puustoon.
– Kun leimikkoa mennään hakkaamaan, siellä pyritään poistamaan sen verran puuta, että työ on kannattavaa, Remes huomauttaa.
Toisaalta ensiharvennus on saatettu myös jättää liian myöhäiseksi ja tehdä liian rajuna. Jos puustosta poistetaan kerralla yli 40 prosenttia, lisääntyvät herkästi myös esimerkiksi tuuli- ja lumituhot.
Oman haasteensa tilanteelle aiheuttaa se, ettei yksityisillä metsänomistajilla ole enää samanlaista osaamista metsäasioissa kuin ennen. Tällä on suuri merkitys, sillä markkinoille tulevasta kotimaisesta raakapuusta noin 80 prosenttia tulee yksityisiltä omistajilta.
– Metsänomistajista aika harva itse valvoo tarkasti, että mitä se työn laatu on. Silloin kun tehdään sopimus harvennushakkuista, tulisi pystyä tietyt reunaehdot kirjoittamaan. Että mikä on tuon hakkuun lopputulos. Aika harva metsänomistaja enää tänä päivänä pystyy sitä tekemään, Remes toteaa.
Hän kehottaakin omistajia käyttämään metsäammattilaista apuna puukauppaa tehtäessä.
– Silloin olisi ainakin ohjeistettu hakkaajalle, että minkälainen lopputulos halutaan. Ja sitä pitäisi pystyä myöskin valvomaan.
Remes ei halua etsiä syyllisiä ongelmaan vaan ennemminkin ratkaisuja. Ne löytyvät hänen mukaansa juuri tiedon ja koulutuksen sekä laadunvalvonnan lisäämisestä. Hänen mielestään kaikkien asianosaisten pitäisi kantaa asiasta vastuuta. Esimerkiksi metsäkoneen kuljettajat ja ajourien suunnittelu ovat tässä tärkeässä roolissa.
– Siitä lopputuloksesta on melkein mahdoton tehdä kunnollista, jos ajouria on leimikolla liian paljon tai ne ovat liian leveät tai risteyskohdat eivät ole optimaaliset.
Harvennuksiin liittyviä ongelmia kommentoivat joulukuussa Luken raportin jälkeen sekä ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.) että maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.).
Kurvinen korosti STT:n haastattelussa, että hiilinieluista puhuttaessa kyse ei ole vain siitä, paljonko hakataan, vaan myös siitä, milloin ja millä tavalla hakataan. Hän sanoi, että esimerkiksi juuri liian radikaaleista ensiharvennuksista tarvitaan varmasti keskustelua.
Ohisalo puolestaan sanoi pitävänsä tietoja jopa lainvastaisista harvennuksista hyvin huolestuttavina.
Metsäneuvos Erno Järvinen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi Suomen metsäkeskuksen uutisessa, että ministeriössä valmistellaan laajaa koulutus- ja kehittämishanketta, jotta ensiharvennusten laatu nousisi metsänhoitosuositusten edellyttämälle tasolle.