Asiantuntija: Kunnallisen päätöksenteon julkisuusperiaate jää liikesalaisuuksien jalkoihin
Kunnat ovat yhä enemmän tekemisissä yksityisten toimijoiden kanssa. Erilaiset yhteishankkeet ja palvelujen ostaminen luovat painetta tinkiä päätöksenteon julkisuudesta.
Kunnallisoikeuden asiantuntijan Asko Uotin mukaan kunnallisen päätöksenteon julkisuusperiaate uhkaakin jäädä liikesalaisuuksien jalkoihin.
Kunnallispoliittisissa päätöksissä sovelletaan yhä useammin yksityisoikeudellista osakeyhtiölakia, joka ei pyri ensisijaisesti noudattamaan julkisuusperiaatetta.
Yritysjuridiset lait suojelevat esimerkiksi liikesalaisuuksia, jolloin kuntalaisille ei voida kertoa kaikkia päätöksen perusteita.
Esimerkiksi osakeyhtiölaki ei määrittele liikesalaisuutta tarkkaan.
– Liikesalaisuuden käsite on joustava ja laaja.
– Palveluyhtiöt voivat sisällyttää liikesalaisuuden piirin varsin vapaasti esimerkiksi yksilön sosiaalisiin oikeuksiin liittyviä asioita. Se voi olla ongelmallista. Valta määritellä liikesalaisuus on palveluyrityksellä itsellään, Tampereen yliopiston julkisoikeuden lehtori Uoti sanoo.
Liikesalaisuuden määrittely antaa yrityksille ja päättäjille laajan liikkumavaran arvioida, mitä pitää salata.
– Viime vuosien voimakas muutos on kuntademokratian kannalta ongelmallista. Trendi on alkanut näkyä 2010-luvun laajoissa sote-ulkoistuksissa, kertoo Uoti.
Uoti ymmärtää, että yritykset pyrkivät salaamaan liikeasioitaan mahdollisimman pitkälle.
Uotin mukaan kuntapäättäjien on tiedostettava eturistiriita, sillä heillä on kuitenkin valtaa lain tulkinnassa.
Suljettu systeemi on ongelma, jos laatu pettää.
Hallintotieteen professori Jari Stenvall
Myös hallintotieteen professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta katsoo, että päätöksenteon avoimuus vähenee, jos julkinen sektori tulee riippuvaisemmaksi yrityksistä.
Muun muassa sote-palveluissa kilpailuetu liittyy usein palveluprosesseihin – siis esimerkiksi terveydenhuollon arkiseen toimintaan.
– Suljettu systeemi on ongelma, jos laatu pettää. Koko prosessi joudutaan avaamaan jälkeenpäin, kun julkisuusperiaatetta ei ole alusta asti toteutettu, sanoo Stenvall.
Tampereen tuore Kansi ja Areena -päätös on esimerkki julkisuusperiaatteen ja yksityisen liikesalaisuuden rajankäynnistä.
Kaupungin ydinkeskustaan on kehitteillä junaradan päälle rakennettava kansi, johon rakennetaan esimerkiksi monitoimiareena ja asuntoja.
Tampereen valtuusto päätti alkukesästä toteuttaa hankkeen. Kaupunki investoi Kanteen ja Areenaan 60 miljoonaa.
Hankkeen kokonaissumma on noin puoli miljardia euroa. Loput rahat tulevat yksityisiltä sijoittajilta ja valtiolta.
Päätös tehtiin suljetun ovin, ja valtuusto sai tiedon sijoittajista vasta kokouksessa.
Uotin mukaan mikään liiketoimintasalaisuuksia suojaava laki ei suoraan vaatinut, että sijoittajat paljastetaan päätöksentekotilanteessa.
Tieto olisi lähtökohtaisesti voitu antaa valtuustolle jo aiemmin.
– Voidaan epäillä, toteutettiinko Tampereella julkisuusperiaatetta maksimaalisesti, kun päätöksentekoa näin laajasti salattiin, Uoti pohtii.
Uoti näkee Helsingin Guggenheim-museopäätöksessä samankaltaisia piirteitä.
– Onko valmistelu tehty riittävän perusteellisesti, ja onko päättäjillä ollut riittävästi tietoa? Kuka on heiluttanut tahtipuikkoa, kun on määritelty, mitä halutaan?