Anteeksianto vanhalle bolsevismille? – Molotovin piina päättyi vasta 94-vuotiaana

Vjatšeslav Molotovin nimellä on paha kaiku monien suomalaisten korvissa. Molotov muistetaan meillä talvisodan aikaisena Neuvostoliiton ulkoministerinä.

Molotovin nimi sai pahan kaiun kuitenkin myös kotimaassaan. Kun Neuvostoliitossa vallan saivat uudistusmieliset voimat diktaattori Josif Stalinin kuoleman 1953 jälkimainingeissa, Molotov joutui Stalinin luottomiehen asemansa tähden epäsuosioon.

Uuden johtajan Nikita Hruštšovin linja oli tiukka Molotovin kaltaisten stalinistien suhteen. Stalinin ajan jo mentyä likvidoinnit loppuivat, mutta muitakin keinoja syrjäyttämiseen oli. Monen muun niin sanotun vanhan bolsevikin tavoin Molotov siirrettiin merkityksettömiin tehtäviin pois päivänpolitiikasta.

Molotov menetti myös jäsenyytensä Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa. Tämäkin tapahtui asteittain, ja lopulta vuonna 1964 hän oli menettänyt jäsenyytensä kokonaan.

Yksipuoluejärjestelmässä puolueen jäsenyys oli tärkeä asia uramahdollisuuksienkin kannalta.

1950-luvulla vuonna 1890 syntynyt Molotov oli jo eläkeikäinen. Hän sai toimia ulkoministerinä vuoteen 1956 asti, jolloin Hruštšov oli ollut Neuvostoliiton johtaja jo muutaman vuoden. Tuolloin merkittävä käänne oli, että Hruštšov katsoi ajan olevan sopiva Stalinin rikosten julkituontiin ja Neuvostoliiton luotsaamiseen pois Stalinin linjalta uudenlaiseen kommunismiin. Tämän niin sanotun destalinisaation myötä stalinistit savustettiin ulos merkittävistä viroista.

Molotov määrättiin Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon Itävallan Wieniin vuosiksi 1960–1961.

Molotov anoi joka vuosi takaisin jäsenyyttään Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa. Tämä onnistui vasta heinäkuussa 1984, päivälleen 40 vuotta sitten.

Molotov oli tuolloin jo 94-vuotias. Jäsenyyden palauttaminen oli symbolinen ele, eikä sitä voi pitää suurempana stalinismin kunnianpalautuksena tai anteeksiantona.

Molotoville oli luonnollisesti tärkeää saada takaisin jäsenyys aateperheessä, jolle hän oli omistanut koko elämänsä nuoruudesta seniori-iän kynnykselle.

Seuraavana vuonna kun Mihail Gorbatsov nousi Neuvostoliiton johtajaksi otettiin päinvastoin askelia entistä kauemmaksi stalinismista. Glasnost ja perestroika uudistivat taloutta ja yhteiskuntaa avoimempaan suuntaan. Tiukan oikeaoppinen ja valtiovetoinen Stalinin poliisivaltio oli jo kaukainen asia, mutta avoimeksi ja vapaaksi Neuvostoliitto ei varsinaisesti tullut missään vaiheessa.

Molotov syntyi 3. maaliskuuta 1890 Kukarkan kylässä nykyisen Sovetskin kaupungin alueella noin tuhat kilometriä Moskovasta itään nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin.

Nimen Molotov hän otti aloitellessaan vallankumouspoliitikon uraansa. Molot on vasaraa tarkoittava venäjän kielen sana. Vuonna 1909 hänet karkotettiin kahdeksi vuodeksi rangaistuksena poliittisesta agitaatiosta.

Palattuaan hän asettui Pietariin, jossa oli mukana helmikuun vallankumouksen alkaessa 1917. Saman vuoden lokakuun vallankumouksessa Molotovilla oli jo merkittävä rooli.

Nuori bolsevikki toimi propagandan parissa esimerkiksi Pravda-lehden päätoimittajana. 1921 hän pääsi kommunistisen puolueen keskuskomitean töihin suoraan poliittista nousua tekevän Stalinin alaisuuteen.

Stalinin valtaannousu askel askelelta nosti myös Molotovin osakkeita. 1930–1941 Molotov toimi Neuvostoliiton pääministerinä.

Merkittävämpi virka oli kuitenkin ulkoministerin työ. Kyseisessä tehtävässä Molotov on myös jäänyt historiaan.

Hän vaikutti ulkoasioiden kansankomissaarina eli ulkoministerinä toukokuusta 1939 maaliskuuhun 1949 ja uudestaan maaliskuusta 1953 (Stalinin kuolinpäivästä) kesäkuuhun 1956.

1930-luvulla hän oli yksi harvoista Stalinin vainoista selvinneistä bolsevikkijohtajista. Stalinilla tulisikin olemaan käyttöä Molotoville vielä pitkään.

23. elokuuta 1939 Molotov allekirjoitti Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin kanssa kuuluisan tai pahamaineisen Molotov–Ribbentrop-sopimuksen. Siinä kaksi suurvaltaa sopi itäisen Euroopan jaosta kummankin omaan etupiiriin.

Vain reilua viikkoa myöhemmin Saksa hyökkäsi Puolan länsiosiin ja muutama viikko tämän jälkeen Neuvostoliitto itäosiin. Maa jaettiin kahtia kummankin suurvallan omaan osaan.

Suomi joutui sopimuksessa Neuvostoliiton etupiiriin. Kun syksyn aikana Suomen valtuuskunta J. K. Paasikiven johdolla kävi useaan otteeseen neuvottelemassa Moskovassa neuvostojohdon kanssa, oli Molotov yksi keskeisimmistä neuvottelijoista.

Neuvottelut alueluovutuksista ja muista sitoumuksista eivät johtaneet mihinkään, ja 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliitto aloitti talvisodan Suomea vastaan.

Talvisodassa Molotov oli keskeisiä suomalaisten pilkanteon kohteita. Panssarintorjunta-ase polttopullo sai nimen Molotovin cocktail ja Neuvostoliiton rypälepommin tyyppisiä lentopommeja nimitettiin Molotovin leipäkoreiksi. Tunnetussa Matti Jurvan laulussa piikiteltiin, että ”njet Molotov, njet Molotov, valehtelit enemmän kuin itse (keisarinajan kenraalikuvernööri) Bobrikov”.

Toisen maailmansodan aikana Molotov oli Neuvostoliiton keskeinen edustaja liittoutuneiden kokouksissa. Maailmansodan jälkeen hän jatkoi ulkoministerinä kunnes joutui epäsuosioon.

Molotovin vaimo Polina Žemtšužina pidätettiin 1948 ja karkotettiin sisäiseen maanpakoon 1949. Vaimoa syytettiin liian läheisistä Israel-suhteista ja Stalinin noina aikoina vaikuttaneen juutalaisvastaisen agendan mukaisesti tämän juutalainen tausta herätti epäilyksiä.

Tämä oli vaikuttamassa siihen, että Stalin syrjäytti Molotovin, vaikka Molotov hyväksyikin vaimonsa syyllisyyden.

Stalinin kuoltua Polina Žemtšužina vapautettiin. Molotov eli vaimonsa kanssa tämän elämän loppuun jääden leskeksi vuonna 1970.

Joutuessaan syrjäytetyksi lopullisesti Molotov eli hiljaiseloa kuolemaansa asti. Molotov oli yksi viimeisiä elossa olleita vanhoja bolsevikkeja Lazar Kaganovitsin (1893–1991) ohella.

Vjatseslav Molotov kuoli 8. marraskuuta 1986 ollessaan 96 vuoden ikäinen. Hänen muistelma-elämäkertansa, joka perustui Feliks Tšujevin 1960-luvulta 1980-luvulle tekemiin haastatteluihin, näki päivänvalon vuonna 1991 Neuvostoliiton jo hajotessa ja sensuurin höllentyessä myös stalinistien osalta. Tšujevin teoksen mukaan Molotov piti Suomeen hyökkäämistä 1939 virheenä.