Annina Ruottu: Politiikka voi olla vaikea laji herkälle ihmiselle

Moni luulee, että voi vaikuttaa, kun kirjoittelee ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa, sanoo keskustanaisten varapuheenjohtaja Annina Ruottu.

Hän istuu kotonaan varsinaisuomalaisessa perinnemiljöössä. Piirongin päällä on keskustanaisten, keskustan ja Liedon kunnan viirit.

Ruottu kieltää valtavaa mustaa koiraansa kuolaamasta toimittajan päälle ja jatkaa pohdintaa siitä, miksi politiikkaan kannatta lähteä mukaan.

– Päätöksiä tehdään vain politiikassa. Tässä voi vaikuttaa asioihin aina päätöksen syntymiseen saakka.

Turussa syntyneen ja kasvaneen Ruotun matka poliitikoksi ei kulkenut suorinta reittiä.

Kultaseppäisän ja toimistopäällikköäidin tytär oli nuorena kiinnostunut puolueista ja kävi ystäviensä mukana kokoomusnuorten tilaisuuksissa.

– Turussa on perinteisesti vaikuttanut vahvana vain kaksi puoluetta: kokoomus ja SDP. Näistä SDP vaikutti vielä vieraammalta kuin kokoomus.

Kokoomuksen toiminta ei kuitenkaan vakuuttanut Ruottua.

Hän kaipasi poliittista keskustelua, mutta joutui toteamaan, että puolueen nuorisopoliitikoille annettiin mielipiteet ylhäältä päin sen sijaan, että he olisivat itse punninneet asioita.

– En tuntenut olevani oikeassa porukassa ja häivyin vähitellen pois toiminnasta. Päätin, että minusta tulee tutkija, ei poliitikkoa, Ruottu kertoo.

Keskusta ei tullut kerrostalossa kasvaneelle Ruotulle mieleenkään mahdollisena poliittisena kotina.

Ei opiskeluaikoina eikä myöhemmin, kun hän päätti lähteä mukaan kuntapolitiikkaan kokoomuksen listalta.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä keskustasta enkä ollut törmännyt sen ideologiaan missään. En edes yliopistossa, vaikka olen politiikantutkija, hän kertoo.

Ruottu uskoo, että keskusta löytäisi kaupunkikannattajansa, kun se osaisi puhua aatteestaan.

– Koska keskusta-aate ei edusta mitään ismiä, se saa todella vähän huomiota, kun kouluissa käydään läpi poliittisia ideologioita, hän pohtii.

En ollut törmännyt keskustan ideologiaan edes yliopistossa, vaikka olen politiikantutkija.

Annina Ruottu

Ruottu löysi keskustan ajauduttuaan napit vastakkain kokoomuksen kanssa.

Erimielisyyttä aiheutti Aurajoen kansallismaisemaan suunniteltu kerrostaloalue, jonka vastustaminen oli yksi Ruotun keskeisistä vaaliteemoista.

Hän oli muuttanut vastikään perheensä kanssa Yhdysvalloista Suomeen.

– Voi olla, että näin kaukaa tulleena maiseman eri vinkkelistä kuin siihen tottuneet paikalliset.

Kokoomuksessa ymmärrystä maiseman ainutlaatuisuudelle ei kuitenkaan löytynyt.

– Siinä vaiheessa oli selviö, että en kuulu siihen porukkaan enkä ole koskaan kuulunut, Ruottu muistelee.

Sitoutumattomaksi valtuustossa heittäytynyt Ruottu alkoi käydä läpi muita puolueita ja luki ensimmäistä kertaa keskustan ohjelmia. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

– Aate kolahti ihan täysillä. Ihmettelin, että miten voi olla, että on olemassa näin oma juttu, mutta en ole tiennyt siitä mitään!

Myös paikalliset keskustalaiset tekivät Ruottuun myönteisen vaikutuksen.

– He olivat jotenkin pehmeämpiä kuin kokoomuslaiset, hän pohtii.

Kolme vuotta myöhemmin Ruottu on lähes kaikille aktiivisille keskustalaisille tuttu nimi, sillä hän pyrki kesällä keskustan varapuheenjohtajaksi.

Ensikertalainen sai vaalissa komeat 735 ääntä. Ehdokaspuheiden jälkeen moni kiitteli Ruotun raikasta ja asiakeskeistä otetta.

Ruottu ei silti ole pelkkä asianhoitajapoliitikko.

– Olen idealisti. Puolueen ideologia on minulle erittäin tärkeää. Jos poliittisessa toiminnassa ei pääse miettimään asioiden syitä ja seurauksia, se ei ole sitä, mitä haen politiikalta.

Keskustalaisuus on Ruotulle pienen ihmisen, inhimillisyyden ja ihmisyyden puolustamista.

– Moni muu puolue on hyvin materialistinen. Se tuo politiikkaan kovuutta, hän pohtii.

Ruotun mielestä keskustan pitäisi tuoda aatettaan enemmän esiin toiminnassaan ja politiikassaan. Etenkin nyt, kun puolue tekee hallituksessa vaikeita päätöksiä.

– Pitäisi näyttää ihmisille, että keskusta on muutakin kuin hallituspolitiikka. On erittäin tärkeää kertoa, miten ratkaisisimme asiat, jos voisimme päättää niistä yksin.

Ruottu korostaa, että aatepolitiikassa ei ole kyse vain näkyvien poliitikkojen lausunnoista, vaan myös ruohonjuuritason työstä.

Hän järjestäisi ennen kuntavaaleja kaikilla avoimia aateiltoja, joissa erilaiset keskustapoliitikot kertoisivat mitä keskustalaisuus heille tarkoittaa.

Lisäksi Ruottu nostaisi rohkeasti esiin keskustalaisia ihmisiä.

– Moni löytää puolueen samaistumalla. Huomaa, että tuo ihminen on samantyyppinen kuin minä, ja hän on keskustalainen, Ruottu pohtii.

Myös uudenlaisia viestintätapoja tarvitaan.

– Voisiko keskusta esimerkiksi järjestää kaduilla performansseja, joista näkyisi, miten olemme erilaisten ihmisten arjessa mukana, Ruottu heittää.

Moni löytää puolueen samaistumalla.

Annina Ruottu

Ruottua hirvittää, miten armottomasti poliitikkoja kohdellaan koventuneessa keskustelussa.

– Kuka enää jaksaa lähteä mukaan, jos poliitikot ovat julkista riistaa? Politiikka voi olla vaikea laji herkälle ihmiselle.

Mietiskelemisestä ja asioiden analysoinnista pitävä tutkija myöntää, että politiikassa toimiminen ei ole ollut helppoa hänellekään.

– Moni asia tuntui alussa luonnottomalta. Politiikassa pitäisi olla ulospäinsuuntautunut. Olen keskustelija, en viihdyttäjä, Ruottu kertoo.

Ruotun kodin hirsiseinät ja lattialankut henkivät historiaa. Parisataa vuotta vanhassa rakennuksessa on aiemmin kokoonnuttu kunnanvaltuuston kokouksiin.

Talossa riittää remontoitavaa, mutta kahden lapsen kasvettua aikaa on myös politiikalle. Tulevaisuus näyttää, miten syvälle politiikan kiemuroihin Ruotun polku vie.

Menestymisen painetta hän ei myönnä kantavansa.

– Teen asioita, jos ne tuntuvat oikeilta, mutta en ajattele, että minusta pitäisi ehdottomasti tulla ammattipoliitikko.

Sen verran keskustakärpänen on kuitenkin puraissut, että Ruottu uskoo politiikan aina säilyvän elämässään tavalla tai toisella.

Jos perheen lapset suuntaavat tulevaisuudessa valtameren taakse, haluaa Ruottu eläkepäivinään viedä keskusta-aatetta Amerikkaan.

– Yhdysvaltojen joko-tai-politiikassa tarvittaisiin keskustalaista maltillisuutta ja rauhaa rakentavaa otetta.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 21.10. Lehden voit tilata täältä .