Andersson moitti Ohisalon lähtöuhkailuja, vihervasemmistossa erikoinen nahina – “ihme mussutuksen puolelle menee“

Vihreät ja vasemmistoliittolaiset ovat eri linjoilla siitä, saako hallituserolla uhkailla.
Politiikka

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon uhkasi kesäkuun lopulla, että puolue lähtee hallituksesta, jos Suomen ilmastopolitiikka ei ole riittävän kunnianhimoista.

Lausunto nousi uudelleen esille, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, ettei pidä uhkailua järkevänä ja vastuullisena toimintana.

– En näe, että järkevin tapa pohjustaa budjettiriihtä on, että jokainen hallituspuolue vuorollaan asettaa julkisuuteen jonkin hallituksesta lähtöehdon, Andersson linjasi.

Ohisalo puolustautuu Twitterissä kirjoittamalla, että vihreille ilmastonmuutoksen torjunta ja ympäristön suojeleminen ovat kynnyskysymyksiä.

– Jos sen sanominen ääneen on uhkailua, olkoon niin, Ohisalo vastaa Anderssonin haastattelun jakaneelle vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalolle.

Honkasalo puolestaan korostaa, että konkreettiset ilmastoteot syntyvät neuvottelemalla – ei lähtemällä neuvotteluista tai uhkailemalla hallituksen kaatamisella.

Ohisaloa rientää puolustamaan vihreiden kansanedustaja Bella Forsgrén.

Hänestä vasemmistoliitto voisi kritisoimisen sijaan tukea vihreiden ympäristövaatimuksia.

– Ei tämä nyt voi teille tulla yllätyksenä, että kunnianhimoinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka on meille hallituskysymys, Forsgrén kirjoittaa.

HonkaSAlon mukaan vihreiden tahtotila on hyvin tiedossa vasemmistoleirissä.

– Ei ole yllätys, mutta ehkä nyt tosiaan kannattaa keskittyä siihen, että tavoitteet muuttuvat konkretiaksi. Vaatii neuvottelutaitoja ja istumalihaksia uhoilun sijaan. Teillä on ympäristöministerin salkku, joten valta-asema vahva. Me tuetaan tietenkin kaikessa niin kuin tähän asti, Honkasalo lupaa.

Forsgrén päättää kuitenkin lopettaa asiasta vääntämisen ilmeisen turhautuneena.

– Ihme mussutuksen puolelle menee. Eiköhän ole itsestään selvää, että tehdään niin kovasti töitä ja väännetään mitä pystytään, jotta tavoitteet muuttuvat konkretiaksi. Tätä työtä auttaisi vilpitön tuki, eikä turhista asioista vääntäminen keskenään. Siispä myös itse lopetan tähän!