Analyysi: Mitä Suomi voi oppia naapurimaiden vaaleista?
Eduskuntapuolueiden puoluesihteerit linjaavat helmikuun puoliväliin mennessä Suomen vaalijärjestelmän tulevaisuutta. Aihe on noussut keskusteluun itsehallintoalueuudistuksen myötä.
Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa käytetään presidentinvaaleja lukuunottamatta kaikissa vaaleissa täysin avointa listavaalia. Nyt tähän voi tulla muutoksia.
Muun muassa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen on esittänyt suljettujen listavaalien käytöönottoa maakuntavaaleissa. Siinä puolueet päättäisivät ehdokkaidensa läpimenojärjestyksen ja äänestäjien tehtäväksi jäisi valita suosikkipuolueensa.
Huomio kiinnittyisi puolueiden poliittisiin linjauksiin ehdokkaiden persoonallisuuksien sijaan. Toisaalta valtaa siirtyisi äänestäjiltä puolueille.
Suomen naapurimaista Norjassa parlamentaarikot valitaan suljetulla listavaalilla.
Jos äänestäjä ei ole tyytyväinen puolueensa ehdokkaisiin, hän voi yliviivata äänestyslipukkeesta henkilöt, joiden ei halua tulevan valituiksi.
Jotta yliviivauksella olisi vaikutusta, täytyy enemmistöllä puolueen äänestäjistä olla samat aatokset.
Vuodesta 1920 käytössä ollut järjestelmä ei ole koskaan onnistunut muuttamaan ehdokkaiden järjestystä Norjan Strotingetin vaaleissa.
Islantilaiset äänestäjät voivat muuttaa puolueiden esittämiä listoja joko yliviivaamalla inhokkiehdokkaansa nimen tai muuttamalla ehdokasjärjestystä. Käytännössä äänestäjien aikaansaamat muutokset listoihin ovat olleet pieniä.
Muista Pohjoismaista poiketen islantilaiset kuitenkin osallistuvat aktiivisesti puolueiden järjestämiin esivaaleihin, joissa ehdokkaiden läpimenojärjestys päätetään.
Islantilaisista jopa 25–30 prosenttia kertoo kuuluvansa johonkin puolueeseen. Suomessa vastaava luku on alle kymmenen prosenttia.
Ruotsissa puolueet listaavat ehdokkaansa läpimenojärjestykseen, mutta äänestäjät voivat halutessaan muuttaa järjestystä merkitsemällä äänestyslippuun suosikkiehdokkaansa.
Jos kahdeksan prosenttia puolueen äänestäjistä vaalipiirissä antaa henkilöäänen samalle ehdokkaalle, nousee tämä listansa kärkeen.
Vuodesta 1998 käytössä olleen henkilöäänestyksen vaikutukset valtiopäivien kokoonpanoon ovat olleet minimaalisia.
Harva ruotsalaisäänestäjä ottaa kantaa ehdokkaiden järjestykseen: vuoden 2014 vaaleissa kolme neljästä antoi äänensä puolueen esittämälle listalle sellaisenaan.
Tanskassa puolueet valitsevat ennen vaaleja paikallisesti avoimen ja suljetun listan välillä. Kumman tahansa listan paikallisjärjestö valitsee, äänestää voi myös pelkkää puoluetta.
Suljetummassa versiossa ehdokkaiden läpimenojärjestys ratkaistaan osittain puolueen päätösten, osittain henkilöäänien perusteella. Yleiset puolueäänet saa kunkin äänestysalueen oma ehdokas.
Valtaosa tanskalaispuolueista valitsee nykyään avoimen listan, jossa ehdokkaiden läpimenojärjestys on äänestäjien käsissä.
Puolueäänet jakaantuvat listan ehdokkaiden kesken suhteessa heidän henkilökohtaiseen äänimääräänsä.
Suomalaisessa vaalitavassa puolueiden valta on Pohjoismaiden pienin.
Se muistuttaa tanskalaista avointa listavaalia, mutta äänestäjä ei voi antaa ääntään pelkälle puolueelle, vaikka haluaisi.
Pelkästä henkilövaalista ei kuitenkaan ole kyse. Samalla, kun äänestäjä antaa äänensä ehdokkaalleen, hän tulee tukeneeksi myös listaa kokonaisuudessaan.
Suljettu ja avoin listavaali ovat ääripäitä, joiden väliin mahtuu monenlaista vallanjakoa puolueiden ja äänestäjien välillä.
Tutkimukset vaalijärjestelmien vaikutuksesta äänestäjien ja ehdokkaiden väliseen suhteeseen, puolueisiin, äänestysaktiivisuuteen ja demokratian toimivuuteen ovat ristiriitaisia.
Mikäli suomalaista vaalijärjestelmää halutaan uudistaa, puolueäänen mahdollistamista kannattaa harkita.
Se ei vähentäisi äänestäjien sananvaltaa läpimenevistä ehdokkaista eikä pakottaisi puolueita arvottamaan ehdokkaidensa paremmuutta.
Samalla kuitenkin helpotettaisiin äänestäjän valintaa niissä tapauksissa, joissa suosikkipuolueen listalta ei löydy sopivaa ehdokasta.
