Analyysi: Kohtalon paikka keskustalle – Oulun vaalipiirissä kaivataan nyt Sipilä-ilmiön kaltaista nostetta
Kuinka hyvin keskusta pystyy pitämään kiinni peruskannattajistaan? Vaihtuvatko kansanedustajat? Mikä puolue nousee alueen toiseksi suurimmaksi?
Oulun vaalipiirin ennakkoasetelmat kohti eduskuntavaaleja tarjoavat monia mielenkiintoisia kysymyksiä.
Keskustan ykkösasema ydinalueellaan on toki selvä. Viime eduskuntavaalien lähes 43 prosentin ääniosuus ja yhdeksän kansanedustajaa on juuri se normaali tilanne, mihin puolue palasi vuoden 2011 katastrofin jälkeen.
Puolueiden kannatuskyselyt ovat jo pitkään povanneet keskustalle vaalitappiota.
Kuluvalla viikolla julkaistu Ylen gallup paljasti, että tuorein kannatuksen lasku tulee lähes kokonaan entisen Oulun läänin alueelta.
Keskustan peruskannatus Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on perinteisesti ollut hyvin vahvaa, mutta nyt se joutuu todelliseen puntariin.
Alamäki on kuitenkin tasaantunut sen verran, että ”jytkyvaalien” kaltaista romahdusta tuskin on keväällä odotettavissa.
Marginaalit ovat pienet ja paikka tai jopa kaksi voi olla liipamisella. Timo Korhonen ja Ulla Parviainen olivat edellisissä eduskuntavaaleissa kaksi viimeistä läpimenijää, mikä kertoo tilanteen tiukkuudesta.
Keskustan kannalta avainasemassa ovat Juha Sipilä -ilmiön kantavuus ja luopuvien edustajien äänten uusjako.
Yli 30 000 ääntä kerännyt ja noin 12 prosenttia piirin kokonaispotista haalinut Sipilä teki viimeksi tempun, johon on pystynyt vain Sauli Niinistö parhaina eduskuntavuosinaan.
Sipilä säilyttää selkeän ykkössijan kotipiirissään, mutta ei ole realistista ajatella, että äänimäärä yltäisi vuoden 2015 hypetyksen tasolle.
Luopujista erityisesti Tapani Töllin äänipotin (9 369) periytyminen on herättänyt etukäteen vilkasta spekulointia.
Herrasmiehenä tunnettu Tölli ei ole julkisesti ääniään testamentannut. Merkittävä osuus niistä siirtynee arvopohjaltaan konservatiivisille, eivätkä näin valu keskustan listan ulkopuolelle. Uusista tulokkaista vahvoilla saattaa olla jäsenvaalissa hyvin menestynyt rehtori Mikko Kinnunen.
Oulun vaalipiiri on maantieteellisesti laaja kokonaisuus. Osin tästä johtuen keskustaäänestäjät ovat olleet uskollisesti oman alueensa ehdokkaiden tukena.
Erityisesti Koillismaalla on edustus Arkadianmäellä nähty tärkeäksi. Konkari Niilo Keräsen luopuminen parantaa sekä Ulla Parviaisen että uuden kasvon Vesa Riekin osakkeita.
Korpimaakunta Kainuu on myös pitänyt äänestyskopeissa puoliaan asukaslukuunsa nähden. Marisanna Jarva ja Timo Korhonen saavat olla varuillaan, kun vielä nuorempaa polvea edustava Tuomas Kettunen teki jo viimeksi nimeään tunnetuksi hyvällä äänimäärällä.
Oulun eteläisellä alueella keskustalla on paljon jännitettä ilmassa. Uutinen Oulaskankaan synnytysosaston lakkauttamisesta tuli vaalityön kannalta mahdollisimman harmilliseen aikaan.
Antti Rantakangas, Juha Pylväs, Hanna-Leena Mattila sekä haastajat Mikko Kinnunen, Eija-Riitta Niinikoski ja Marjut Lehtonen joutuvat selittelemään asiaa parhain päin syvänvihreän keskusta-alueen äänestäjille.
Keskustan lopullinen kohtalo ratkotaan pitkälti vaalipiirin suurimmassa väestökeskittymässä Oulussa. Mirja Vehkaperä vei Brysseliin yli 5 000 ääntä, joita ovat hamuamassa muutkin puolueet.
Keskustan oululaisehdokkaiden erityispiirteenä on nuoruus ja kokemattomuus isommista politiikan ympyröistä.
Yksikään nykyeduskunnassa istuvista keskustalaisista ei ole oululainen. Paluuta yrittävää Riikka Moilasta lukuun ottamatta kaikki oululaisehdokkaat (Pekka Aittakumpu, Susanna Kisner, Lauri Nikula, Tuija Patana) ovat valtakunnan tasolla ensikertalaisia keskustan listalla.
Samaan joukkoon voi laskea myös tyrnäväläisen Jussi Ylitalon, joka on tosin ehtinyt hankkia kannuksia piirin puheenjohtajana.
Muista puolueista arvaamattomin pohdinnan aihe on perussuomalaisten ja siitä irtaantuneiden sinisten tilanne.
Sinisten asema näyttää toivottomalta. Jos edellisiä eduskuntavaaleja pidetään mittarina, ensimmäinen paikka vaatisi lähes 12 000 äänen potin. Siihen ei auta edes vaaliliitto kansalaispuolueen kanssa.
Pirkko Mattila ei myöskään ole onnistunut hyödyntämään ministerin asemaansa millään lailla.
Perussuomalaisissa kuohuu sitäkin enemmän. Istuvista edustajista Olli Immonen on perustanut kampanjansa maahanmuuton vastustamisen ja Oulun raiskausepäilyjen ympärille haastajakaartin Sebastian Tynkkysen ja Jenna Simulan säestäessä some-kuorossa. Maltillisempi Ville Vähämäki on ollut enemmän esillä asumisjärjestelyjensä kuin kannanottojensa takia.
Vaalipiirin kakkossijasta taistelevista puolueista neljä vuotta sitten lähimpänä lisäpaikkaa oli SDP, joka on gallupien mukaan vahvoilla nytkin.
Tytti Tuppurainen säilyttänee asemansa, mutta demarien toisen paikan esteeksi voi nousta ehdokkaiden tasainen harmaus. Lista on täynnä suurelle yleisölle ja liikkuville äänestäjille tuntemattomia nimiä, eikä veteraani Raimo Piiraisen varaan voi paljoa laskea.
Suurin potentiaali saattaa hieman yllättäen muhia vasemmistoliitossa.
Puolue ei aio toistaa edellisvaalien virhettään, kun ex-ministeri Merja Kyllönen on valjastettu keräämään irtoääniä. Kyllönen nousisi halutessaan eduskuntaan Hanna Sarkkisen kaveriksi, mutta luovuttanee paikkansa suosiolla. Viimeksi hukatun kolmannen edustajan vetäminen läpi on kiven takana, koska puolueen lento on jatkuvassa laskussa.
Kokoomuksen asemia vahvistaa sisäinen taistelu Oulun herruudesta. Mari-Leena Talvitie on etukäteen kärkinimi, mutta Juha Hänninen ja Jarmo J. Husso heiluttavat kainuulaisen Eero Suutarin pallia edellisvaaleja huomattavasti vakavammin.
Vihreitä voi Oulun vaalipiirissä pitää taas kerran jokerikorttina.
Eduskuntaan ydinvoiman vastustuksen airueena noussut Hanna Halmenpää ilmoitti alkuvuodesta jättäytyvänsä pois perhesyihin vedoten. Äänipotin uusjakoa odottavat kieli pitkällä ainakin kuusamolainen Mika Flöjt ja Kajaanin kunnallisvaalien ääniharava Silja Keränen.
Jännitystä ja vaalitaistoon virittävää draamaa on siis tarjolla Oulun vaalipiirin kaikissa eduskuntapuolueissa.
