Analyysi: AKT pyrkii kukoksi tunkiolle
Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto pelaa kovaa peliä. Liitto irtisanoutui yhteiskuntasopimusneuvotteluista ja yllätti päätöksellään myös keskusjärjestö SAK:n.
Tekosyynä irtautumiselleen AKT käytti työnantajakeskusjärjestön EK:n ilmoitusta, ettei se tee enää tämän kierroksen jälkeen keskitettyjä työmarkkinasopimuksia.
EK on sanonut jo aiemmin saman, mutta sääntöihin tehty muutos osui onnettomaan saumaan eli keskelle kriittisessä vaihessa olevia yhteiskuntasopimusneuvotteluja.
EK:n nykyisiltä päättäjiltä näyttää puuttuvan psykologinen pelisilmä. Niin helpon syötön he tekivät AKT:lle.
Todennäköisesti rekkamiesten, ahtaajien ja ilmailuväen etujärjestö olisi kyllä keksinyt jonkin muun tekosyyn irtautumiseen, mutta lapaseen annettu syöttö oli kuin taivaan lahja.
EK:n nykyisiltä päättäjiltä näyttää puuttuvan psykologinen pelisilmä.
AKT:n perimmäinen syy on vastustaa Juha Sipilän (kesk.) ”porvarihallitusta”.
AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen paljasti motiivin radiohaastattelussa, jossa hän arvioi työehtojen heikennysten kumpuavan keskustapuolueen vaalitavoitteista.
Hallituksen yhteiskuntasopimukselle vaihtoehtoisena ratkaisuna esittämiä pakkolakeja hän pitää kepun juonena.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies edellyttää, että AKT on mukana yhteiskuntasopimuksessa.
Vaatimus on ymmärrettävä, sillä ilman kuljetusalojen mukanaoloa kuljetusliitoista tulee murheenkryyni työmarkkinoille.
Kriittisessä vaihessa oleva kansantalous ei yksinkertaisesti kestä jatkuvaa pelkoa satamien, lentoasemien ja kumipyöräliikenteen pysähtymisestä.
AKT:n puheenjohtaja nousisi samalla asemaan, jossa kaikki muut joutuisivat kulkemaan sukkasillaan, jotta Piiroinen ei vain ärsyyntyisi.
Sosiaalidemokraatit näyttävät suorastaan nauttivan tilanteesta. Kukaan puolueesta ei ole moittinut AKT:n toimia, mutta EK:n irtautuminen keskitetyistä tulosopimuksista on saanut sitäkin enemmän kritiikkiä.
Mikään ihme ei olisi, vaikka SDP:n puoluetoimisto paljastuisi AKT:n konsulttitoimistoksi.
SDP puhuu kyllä Suomen talouden kuntoon saamisesta, mutta puheet muuttuvat todeksi vasta, jos puolue sanoutuu jyrkästi irti AKT:n toimista ja patistaa liittoa takaisin yhteiskuntasopimukseen.
Sellaista vaatimusta taitaa olla turha odottaa? Gallupkannatuksen nousua ei haluta katkaista.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluja on hankaloittanut ja viivästyttänyt myös Postin lakko.
Posti tyri lakossa yrittämällä murtaa sitä vuokratyövoimalla. Se pillastutti SAK:n niin, että yhteiskuntasopimusneuvottelut olivat kariutua siihen. Vuokratyövoimasta luopumisen jälkeen keskusjärjestö palasi kiltisti neuvottelupöytään.
Postin työntekijöille olisi ollut melkoisen nöyryyttävää, jos he olisivat kaiken lisäksi joutuneet opettamaan vuokrafirman palkkalistoilla olevat tuuraajat omiin tehtäviinsä.
Postilaisten tukitoimissa kärppänä paikalla oli kukas muu kuin AKT. Liiton toiminta Postin työkiistassa kertoo siitä, mitä tapahtuu, jos sen annetaan irtautua yhteiskuntasopimuksesta.
Tuskin Suomesta löytyisi niin pientä työmarkkinakiistaa, ettei AKT olisi siinä mukana uhkaamassa tukilakolla.
Toivottavasti suostuttelu, yhteiseen hyvään vetoaminen ja muu järkipuhe purevat.
Hallitus voisi periaatteessa kieltää tukilakot lailla. Mutta vain periaatteessa. Sellaisen lain säätämistä kavahtaisi koko ay-liike, ja koko Suomi pysähtyisi yleislakkoon.
AKT:n suitsimisessa hankalassa tilanteessa on myös SAK.
Liitot ovat sen isäntiä, joten rengin on hankala lähteä kovin järeisiin toimiin. Toivottavasti suostuttelu, yhteiseen hyvään vetoaminen ja muu järkipuhe purevat.
Yhteiskuntasopimusneuvottelujen jatkumisen edellytyksiä paransi Postin lakon päättyminen. Myös tukilakot vältettiin.
AKT röyhistelee nyt varmaan rintaansa sillä, että sen painostustoimet purivat. Liitolla voi nyt olla varaa vaikka perua viime viikon päätös yhteiskuntasopimusneuvotteluista jättäytymisestä?
