Abortin saaminen voi Italian laitaoikeistolaisen pääministerin kaudella vaikeutua entisestään – uusi laki päästää abortinvastaiset ryhmät perheneuvoloihin

46 vuotta sen jälkeen, kun aborttioikeus kirjattiin Italian lakiin, abortti on maassa jälleen tapetilla.

Kiivasta keskustelua on herättänyt parlamentin huhtikuussa hyväksymä laki, joka sallii aborttia vastustaville ryhmille pääsyn perheneuvoloihin ja sitä kautta aborttia harkitsevien naisten luo. Lakiesityksen takana on pääministeri Giorgia Melonin laitaoikeistolainen Italian veljet -puolue.

Jossain määrin aborttikysymys on Italiassa ikuisuusaihe. Vaikka aborttioikeus on ollut laissa vuodesta 1978 saakka, sen toteutumisessa on ollut puutteita alusta asti, sanoo STT:lle yliopistotutkija Paolo Amorosa Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.

Terveydenhuollon ammattilaisilla on Italiassa mahdollisuus kieltäytyä tekemästä aborttia vakaumukseensa vedoten. Gynekologeista noin 63 prosenttia kieltäytyykin tekemästä raskaudenkeskeytystä, selviää terveysministeriön tiedoista vuodelta 2021.

Alueelliset erot ovat suuria. Yleisintä kieltäytyminen on Etelä-Italiassa, jossa kieltäytyjien osuus on monella alueella 80 prosentin tuntumassa, paikoin ylikin.

Amorosan mukaan korkeissa kieltäytymisluvuissa ei välttämättä ole kyse aina vakaumuksesta, vaan työntekijälle voi olla kannattavaa kieltäytyä aborttien tekemisestä muista syistä.

– Lääketieteen ammattilaisia, jotka eivät kieltäydy, on syrjitty työpaikalla, sivuutettu ylennyksistä, annettu epämiellyttävämpiä työvuoroja, Amorosa sanoo.

Aborttioikeuden toteutumista vaikeuttaa myös Vatikaanin suuri vaikutusvalta Italiassa sekä se, miten terveydenhuolto on maassa järjestetty, sanoo STT:lle Irene Donadio, seksuaaliterveysjärjestö Planned Parenthoodin Euroopan verkoston strategia- ja kumppanuusjohtaja.

Alueellisten erojen lisäksi abortin saantiin vaikuttavat Donadion mukaan oikeudellinen ja sosioekonominen asema sekä ikä.

– Jos on maahanmuuttaja, vammainen tai alaikäinen tai kuuluu erittäin haavoittuvaan syrjäytyneeseen yhteisöön, hoitoon pääsy on paljon vaikeampaa.

Melonin lisäksi Italian poliittisessa johdossa on muitakin abortin vastustajia. Muun muassa perheen ja syntyvyyden ministeri Eugenia Roccella ja edustajainhuoneen puhemies Lorenzo Fontana ovat vahvasti aborttia vastaan.

Ennen vaaleja Meloni vakuutti, ettei hän aio puuttua aborttilakiin. Samaa viestiä hallitukselta on Amorosan mukaan kuultu myös vaalien jälkeen, mutta se ei tutkijan mukaan täysin kuvaa todellisuutta.

Hallitus ei asiantuntijoiden mukaan näytä olevan aikeissa yrittää kieltää aborttia. Se olisikin todennäköisesti epäsuosittu toimi, sillä lailliselle abortille on Italiassa vahva tuki.

Aborttioikeuden toteutumisen rajoittaminen on kuitenkin mahdollista myös ilman suuria lainmuutoksia.

– Se voidaan tehdä aika huomaamattomasti, esimerkiksi jättämällä palkkaamatta uusia abortteja tekeviä gynekologeja alueilla, joissa heille olisi tarvetta, Amorosa sanoo.

Sitten on huhtikuussa hyväksytty laki, joka sallii abortinvastustajille pääsyn perheneuvoloihin. Lain perusteella ryhmät, joilla on ”pätevä kokemus äitiyden tukemisesta”, saavat mahdollisuuden tavoittaa aborttia harkitsevia naisia.

Vastaava käytäntö on ollut käytössä jo aiemmin monilla alueilla, joissa nykyiset hallituspuolueet ovat olleet vallassa.

Hallituksen mukaan sen ajama uudistus ainoastaan täyttää vuoden 1978 lain alkuperäisen tavoitteen, jonka mukaan perheneuvoloiden tehtäviin kuuluu myös auttaa naisia selviämään esteistä, jotka voivat johtaa raskauden keskeyttämiseen.

Amorosa ei kuitenkaan pidä lainmuutosta alkuperäisen aborttilain hengen mukaisena.

– Selvästikään tässä ei ole kyse tieteellisen tiedon ja tuen antamisesta, mikä neuvoloiden tehtävä tulisi olla. Pohjimmiltaan se päästää neuvoloihin organisaatioita, joiden selvä tarkoitus on saada naiset luopumaan abortista sen sijaan, että ne tarjoaisivat neutraalia tietoa ja apua.

Lain vaikutuksia ei kuitenkaan voida tietää ennen kuin se astuu voimaan, Amorosa toteaa.

Donadio pitää lainmuutosta suorana hyökkäyksenä naisten mielenterveyttä ja itsemääräämisoikeutta vastaan.

– Nämä ovat niitä harvoja paikkoja, jotka ovat turvasatamia naisille, joissa heitä kohdellaan kunnioittavasti, joissa he voivat puhua apua antavien ihmisten kanssa. On huolestuttavaa, että sellaisissa paikoissa joutuu vihamieliseen ympäristöön, hän sanoo.

Yksi Italian tunnetuimmista abortinvastaisista ryhmistä on Pro-Vita e Famiglia. Se keräsi hiljattain yli 100 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen, joka pakottaisi aborttia hakevat naiset kuuntelemaan sikiön sydämenlyöntejä. Samanlainen laki on voimassa Unkarissa.

Abortin vastustaminen on Amorosan mukaan iso osa nykyhallituksen harjoittamaa identiteettipolitiikkaa. Meloni joutuu hänen mukaansa kuitenkin tasapainoilemaan maltillisena esiintymisen ja paljon vähemmän maltilliseen äänestäjäkuntaansa vetoamisen välillä.

Amorosa pitää selvänä, että hallitus pyrkii rajoittamaan mahdollisuutta aborttioikeuden käyttämiseen niin paljon kuin pystyy.

Myös Donadio uskoo, että abortin saanti voi vaikeutua entisestään nykyhallituksen aikana.

– Sillä on selkeä aikomus vaikeuttaa aborttia ja rajoittaa kaikkia mekanismeja, jotka tukevat naisia. Kyse on enemmän oikeuksien murentamisesta kuin yrityksestä asettaa suora kielto, Donadio sanoo.

Hän pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että nykyhallituksen kantojen ja lakiuudistuksen vuoksi Italiassa on herännyt paljon enemmän julkista keskustelua abortista, lisääntymisoikeuksista ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Monet poliittiset puolueet ovat myös ottaneet asiaan aiempaa voimakkaamman kannan.

Keväistä lakimuutosta on myös vastustettu monissa mielenosoituksissa.

– Se avasi monien silmät, Donadio sanoo.

Aborttikysymys on osittain liitetty Italiassa keskusteluun alhaisesta syntyvyydestä, josta nykyhallitus on pitänyt paljon ääntä.

– Tämä syntyvyyteen keskittyminen on ensisijaisesti ideologista ja liittyy hallituksen visioon ”perinteisestä perheestä”. Merkittäviä taloudellisen ja sosiaalisen tuen toimenpiteitä, jotka voisivat käytännössä edistää syntyvyyttä, ei kuitenkaan ole tehty, Amorosa sanoo.

Italian abortinvastustajilla on myös yhteyksiä vastaavaan kansainväliseen liikehdintään, mistä kertoo esimerkiksi World Congress of Families -liittouman kokoontuminen Veronassa vuonna 2019. Kristillisiä perhearvoja julistava konservatiivijärjestö vastustaa paitsi aborttia, myös muun muassa tasa-arvoista avioliittoa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimisen vastaisia toimia.

Myös Meloni oli paikalla Veronan kokoontumisessa.

Abortti nousi yhteenoton aiheeksi myös G7-kokouksessa Italian Pugliassa aiemmin kesäkuussa.

Vielä viimevuotisen Japanin G7-kokouksen loppulausunnossa maiden johtajat vakuuttivat sitoutumistaan turvallisen ja laillisen abortin saavutettavuuteen. Italian isännöimän G7-kokouksen loppulausunnossa aborttia ei kuitenkaan enää mainittu, vaan tekstissä puhuttiin yleisemmin naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.

Diplomaattilähteiden mukaan juuri Meloni oli halunnut häivyttää tekstistä maininnan abortista, kun taas ainakin Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden olisivat puolustaneet aiempaa sanamuotoa. Meloni on kiistänyt, että asiasta olisi syntynyt riitaa.

Donadio pitää tapausta räikeänä esimerkkinä siitä, miten Italian hallitus pyrkii julkisilla näyttämöillä heikentämään aborttioikeuden toteutumista.

Amorosa uskoo, että tapauksessa voi nähdä poseerausta molemmin puolin: Meloni halusi vedota konservatiivisiin kannattajiinsa, mutta poliittista hyötyä hakivat myös aborttikirjauksen puolustajat.

– Macronilla ja Bidenilla on molemmilla pian edessä vaalit, joissa on pitkälti kyse identiteetistä ja kulttuurisodista. Heille on nyt eduksi esiintyä lisääntymisoikeuksien sankareina.