80 vuotta sitten Tampereen Pyynikillä pidettiin kiusallinen juhla, johon Mannerheim jätti osallistumatta

Kiusallinen tapaus. Niin voisi kuvailla juhlaa, joka järjestettiin 80 vuotta sitten Tampereen Pyynikin kentällä.

Oli kesäkuun 3. päivä vuonna 1943. Suomalaisista koottu vapaaehtoinen SS-pataljoona oli palannut juuri Saksasta kotimaahan. Pyynikin kentällä huudettiin Sieg Heil -huutoja ja kuultiin saksalaisia marsseja.

Tilaisuuteen oli toivottu vieraaksi marsalkka Mannerheimia, mutta hän jätti tulematta. Samoin jätti tulematta muukin Suomen poliittinen johto.

Juhlakin olisi haluttu Helsinkiin, mutta tyytyminen oli Tampereeseen.

Syy kiusalliselle tunnelmalle ja suomalaisten johtomiesten poisjäännille oli se, että natsi-Saksan kanssa jatkosodan aikana liitossa ollut Suomi oli alkanut ottaa etäisyyttä Hitlerin johtamaan valtakuntaan.

Taustalla vaikutti Saksan sotaonnen kääntyminen alkuvuodesta 1943. Natsi-Saksa oli kokenut karvaan ja rajun tappion Stalingradissa. Suomen poliittisessa johdossa oli sen myötä päätetty irrottuautua hiljattain liitosta Saksan kanssa. Tunnustelut liittoutuneiden kanssa oli aloitettu.

Siksi SS-miesten paluu oli poliittisesti hyvin herkkä asia. Suomen johtohenkilöt eivät halunneet luoda mielikuvaa tiiviistä suhteesta Saksaan, jonka tappio toisessa maailmansodassa alkoi näyttää vääjäämättömältä.

Lehdistökään ei saanut kirjoittaa vapaasti SS-miesten paluujuhlasta. Päämajan sensuuriosasto määräsi tarkasti, mitä tilaisuudesta sai kertoa julkisuuteen.

Suomalaisista vapaaehtoisista koostuva SS-pataljoona oli koottu vuonna 1941.

Alkuperäinen idea pataljoonaan tuli Saksasta samoihin aikoihin, kun Suomi ja Saksa sopivat liittolaissuhteestaan.

Jatkosota syttyi kesällä 1941, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Ennen sitä Suomesta oli lähtenyt ensimmäinen osasto värvättyjä vapaaehtoisia Saksaan koulutettavaksi.

Suomalaiset vapaaehtoiset kuuluivat natsi-Saksan Waffen-SS:joukkoihin. Suomen johto olisi halunnut vapaaehtoisten kuuluvan mieluummin Saksan puolustusvoimiin eli Wehrmachtiin, mutta natsien poliittinen eliittiarmeija Waffen-SS sopi saksalaisten tarkoitusperiin paremmin.

Vapaaehtoisista koottua pataljoonaa on kutsuttu myös panttipataljoonaksi, koska osallistumisen Saksan rintamapalvelukseen nähtiin takaavan Saksan tuen Suomelle.

Koulutusjakson jälkeen vapaaehtoiset osallistuivat Saksan itärintaman taisteluihin osana SS-Wiking-divisioonaa

Kaikkiaan Suomesta lähti vapaaehtoispataljoonaan noin 1 400 miestä. Heistä 256 kaatui, 14 katosi ja 686 haavoittui. 

Suomalaiset vapaaehtoiset vapautettiin Saksan itärintaman taisteluista lomalle huhtikuussa 1943. Saksa halusi suomalaisten palaavan loman jälkeen takaisin rintamalle, mutta Suomen johto ei suostunut kaksivuotisen sopimuksen jatkamiseen.

Saksassa vietetyn loman jälkeen suomalaiset SS-miehet saapuivat 1. kesäkuuta 1943 Tallinnan kautta Hankoon.

Hangosta pataljoona siirtyi juhlallisuuksiin Tampereen Pyynikille.

Juhlapuheen Pyynikillä piti Helsingin yliopiston rehtori Rolf Nevanlinna. Hänet tunnettiin natsisympatioistaan. Nevanlinna kuului SS-pataljoonan toimikuntaan.

Puolustusvoimia edusti kenraaliluutnantti Lauri Malmberg.

Suomalaisista vapaaehtoisista koottu SS-pataljoona lakkautettiin virallisesti heinäkuussa 1943. Vapaaehtoiset siirtyivät Suomen puolustusvoimien eri joukko-osastoihin. 

Jatkosodan ja Lapin sodan aikana SS-miehitä kaatui yhteensä 113.

Suomalaisista SS-miehistä käytiin runsasta julkista keskustelua vuonna 2019, kun Kansallisarkiston tekemä selvitys totesi, että ainakin osa suomalaisista SS-miehistä syyllistyi siviilien, juutalaisten ja sotavankien surmaamiseen osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa.

Silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) arvosteli selvitystä todistusten puutteesta.

– Pidän epäoikeudenmukaisena, että heidän (SS-pataljoonan sotilaiden) päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita, Niinistö kirjoitti blogissaan.

Myös osa SS-miesten jälkeläisistä arvosteli selvitystä julkisuudessa sotilaiden muiston häpäisemisestä.

Kansallisarkiston selvitys ei ottanut yksittäisten SS-miesten toimintaan juridista tai moraalista kantaa, vaan se pyrki selvittämään historiallisten tapahtumien kulkua.