40 vuotta sitten | Neuvostoliittoa ärsyttänyt toimintaelokuva koetteli YYA-Suomea – sensuurin kynsiin joutuminen oli ilmaista mainosta
Tammikuussa 1986 Suomessa nähtiin kulttuuripoliittinen epidodi, joka voi tuntua nykypäivänä absurdilta: valtio kielsi suomalais-amerikkalaisen elokuvan Neuvostoliiton suututtamisen pelossa.
Valtion elokuvatarkastamo katsoi 14. tammikuuta 1986 lausunnossaan Jäätävä polte -nimisestä toimintaelokuvasta sen saattavan huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin. Sensuuripäätöksen varsinainen perustelu oli kuitenkin ”raaistava” sisältö.
Kyse oli toimintaelokuvasta, joka oli pantu vireille vuonna 1982 Los Angelesissa kahden innokkaan nuoren suomalaisen, Lauri Harjolan eli Renny Harlinin ja Markus Selinin saaman idean pohjalta.
Harlin ja Selin hakivat sisäänlämpiävän suomalaisen draamatuotannon sijasta toimintaa ja amerikkalaista tyyliä. Vireille pantiin hanke, joka myöhemmin sai nimen Jäätävä polte, USA:n markkinoita varten Born American.
Alkuperäisessä nimeä Wild Force kantaneessa suunnitelmassa pääosaan haluttiin silloinen toimintaelokuvien tähtinimi Chuck Norris. Kaikki ei kuitenkaan sujunut käsikirjoituksen mukaan.
Yhdysvalloissa kumppaniksi löytyi helppoheikki, jonka kirjoittamat shekit olivat katteettomia. Projekti viivästyi, ja lopulta elokuussa 1984 Norris ilmoitti joutuvansa perumaan roolinsa uuden Vaikenemisen laki -elokuvan vuoksi.
Suomen Lappiin Kaaresuvantoon oli ehditty jo rakentaa lavasteiksi kymmenen taloa ja kirkko. Epätoivoon vaipuminen oli lähellä, mutta luova ratkaisu löytyi läheltä: pääosaan kiinnitettiin Chuck Norrisin poika Mike Norris, joka oli jo valmiiksi Suomessa sijaisnäyttelijänä.
Uusi käsikirjoitus nimellä Arctic Heat raapustettiin kasaan vain kolmessa päivässä, jotta jo rakennettuja lavasteita voitaisiin hyödyntää.
Lopullinen rahoitus saatiin yllättävästä suunnasta: mormonien sijoitusrahaston omistamalta Cinema Groupilta. Puolen miljoonan dollarin lisärahoituksella kuvaukset saatiin purkkiin 35 päivässä keväällä 1985.
Jäätävä polte kertoo kolmesta amerikkalaisnuoresta, jotka ylittävät päähänpistosta Neuvostoliiton rajan Lapissa. Nuoret joutuvat vangeiksi epäinhimilliseen vankilaan, jossa arki on kidutusta ja ”ihmisshakkia”.
Vaikka tarina oli perinteistä toimintaviihdettä, se osui suomettuneen Suomen YYA-hermoon.
Kohu alkoi jo ennen kuin kukaan oli nähnyt elokuvaa, kun Neuvostoliiton suurlähetystö iski silmänsä elokuvasta julkaistuun kirjaan. Suurlähettiläs Vladimir Sobolev teki lokakuussa 1985 selväksi, ettei elokuva ollut ”maittemme välisen hyvän suhteen hengen mukainen”.
Kulisseissa käytiin kovaa peliä, josta ei tiedetty. Vasta arkistojen avauduttua 25 vuotta myöhemmin paljastui, että Sobolev painosti suoraan ulkoministeri Paavo Väyrystä.
Pian tämän jälkeen elokuvatarkastamo kielsi elokuvan kokonaan yksimielisesti ”raaistavana”. Virallinen selitys oli väkivaltaisuus, mutta todellinen syy oli pelko itänaapurin suuttumisesta.
Myöskään elokuvatarkastamon päätöksestä tehdyn valituksen käsitellyt valtion elokuvalautakunta ei myöntänyt esityslupaa. Kolme lautakunnan jäsentä olisi kuitenkin ollut valmis myöntämään luvan, jos joitakin raaistavia ja hyvien tapojen vastaisia kohtauksia jätettäisiin pois.
Harlin ja Selin eivät alistuneet. Elokuvaa leikattiin ja siitä tehtiin valituksia. Lopulta lokakuussa 1986 Korkein hallinto-oikeus kumosi kiellon. Elokuva pääsi teattereihin joulukuussa 1986 leikattuna versiona.
Ehtona oli elokuvan leikkaaminen noin usealla minuutilla väkivaltaisuuden vuoksi. Sopivasti poistettavat kohdat olivat kuitenkin samoja, joita saman vuoden tammikuussa oli pidetty ulkopoliittisesti arkaluontoisina.
Selin yritti ryydittää elokuvan suosiota oheistuotemarkkinoinnilla, johon kuului muun muassa Erkki ”Hyeena” Hämäläisen elokuvakäsikirjoituksen pohjalta kirjoittama Jäätävä polte -kirja, pipoja ja collegevaatteita. Selin halusi elokuvalle näkyvyyttä katukuvassa huoltoasemia myöten.
Parasta mainosta elokuvalle oli epäilemättä sensuurin kynsiin joutuminen. Yleisön kiinnostus elokuvaan ehti kuitenkin hiipua, koska kohun alkamisesta ensi-iltaan ehti kulua vuoden päivät.
Yhdysvaltojen ensi-illassa elokuva nousi viikonlopun yhdeksänneksi katsotuimmaksi. Se on edelleen laajimman valkokangaslevityksen saanut suomalainen näytelmäelokuva USA:ssa.
Elokuva maksoi 16,7 miljoonaa markkaa ja oli siihenastisista suomalaisista elokuvista kallein, Rauni Mollbergin Tuntematonta sotilastakin kalliimpi. Elokuvasäätiö oli hylännyt kaikki elokuvaan kohdistuneet tukihakemukset.
Vaikka elokuva tuotti yli 3,3 miljoonaa dollaria, tekijöille ei jäänyt mitään. Cinema Groupin kanssa tehdyt sopimukset olivat nuorille miehille epäedullisia.
Rahat menivät velkoihin, ja Harlin joutui jopa panttaamaan oman palkkionsa. Elokuvan valmistuttua hän asui varattomana tuotantoyhtiön pomon autotallissa Hollywoodissa.
Jäätävä polte jäi historiaan Suomen viimeisenä poliittisista syistä kiellettynä elokuvana. Se toimi kuitenkin Harlinin käyntikorttina Hollywoodiin ja osoitti, että suomalainen osaa ohjata amerikkalaista toimintaa.
Jäätävä polte piti myös vuosikymmenien ajan pintansa suurimman levityksen Yhdysvalloissa saaneena suomalaiselokuvana. Vasta Jalmari Helanderin Sisu-elokuvat ovat onnistuneet suistamaan sen ykköspaikalta.
Harlin pääsi suurten studioiden ohjaajantuoliin tekemään Die Hard 2:n kaltaisia ison budjetin toimintaelokuvia, vaikka läpimurto Hollywood-toimintaviihteen terävimmälle huipulle jäi lopulta puolitiehen.