Jotta jokaisella olisi mahdollisuuksia asuinpaikasta riippumatta
Twiittasin Minna Canthin päivänä: ”Jotta jokaisella olisi mahdollisuuksia asuinpaikasta riippumatta. Harvaan asuttua maaseutua on valtaosa Suomesta, mutta suomalaisina olemme vähemmistössä. Tarvitsemme puolestapuhujia ja myös meidän itsemme on uskottava itseemme ja omiin mahdollisuuksiimme.”
Minulta kysyttiin: ”Luenko oikein, että sanot harvaan asutun maaseudun väestöä vähemmistöksi?”
Vastasin, että en nyt tarkoita YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimuksen mukaista määritelmää. Tarkoitan sitä, että meillä on perustuslain mukaan oikeus valita asuinpaikkamme.
Näin sanoo myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13. artikla: ”Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä”.
Harvaan asuttua maaseutua on 68 prosenttia Suomen pinta-alasta, mutta meitä on alle kuusi prosenttia väestöstä.
Toinen kysymys onkin, mitä mahdollisuuksia joko saa tai menettää asuinpaikan valinnalla.
Meillä on perustuslaillinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.
Meillä on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. On oikeus työhön ja elinkeinovapauteen sekä oikeus sosiaaliturvaan.
On hyvä kysyä, miten nuo perustuslailliset oikeudet toteutuvat eri puolilla Suomea, ja millä tavalla nuo oikeudet tulevat toteutumaan jatkossa.
On hyvä kysyä, miten nuo perustuslailliset oikeudet toteutuvat eri puolilla Suomea.
Harvaan asuttu maaseutu on luonnonvaroistaan rikas.
Täällä asuminen avaa mahdollisuudet erityisesti elävään luontosuhteeseen, jota voi vaalia jokamiehen oikeudella sekä Kainuussa, Lapissa ja tietyissä Pohjois-Pohjanmaan kunnissa vapaalla metsästysoikeudella valtion mailla.
Erityisesti Itä-ja Pohjois-Suomessa meillä on mahdollisuus nauttia neljästä vuodenajasta, lumilajeista sekä ruskan väreistä.
Vaikka luonto on itselleni äärimmäisen tärkeä syy asua harvaan asutulla maaseudulla, niin se ei riitä.
On oltava lapsille toimiva päivähoito, perusopetus ja mahdollisuus opiskella. On oltava mahdollisuus perustaa yritys, kehittää sitä ja saada pankista lainaa investoinneille. On oltava vanhuuden turva ja mahdollisuus päästä lääkäriin.
On oltava uskoa siihen, että yhteiskunnan turvaverkko ulottuu myös minuun tulevaisuudessakin jos jotain sattuu.
Puheet siitä, että jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, kun vain on valmis maksamaan sen itse, ovat perustuslain vastaisia.
Valtion tulee pikimminkin pyrkiä turvaamaan perusoikeuksien toteutuminen eri puolilla Suomea yhtäläisesti.
Tulevaisuudessa valtava haaste on pelkästään turvallisuuden takaaminen kaikkialla Suomessa. Siksi monet turvallisuusviranomaiset ovat ryhtyneet puhumaan harva-lisän käyttöönottamisesta, jotta virat saadaan täytettyä. Lisä ei olisi perustuslain vastainen vaan päinvastoin perustuslaki tukisi sitä.
Perusoikeuksien takaaminen asuinpaikasta riippumatta tulisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan selvästi.