Mikään ei ole "pelkkää puhetta"
”Ei haukku haavaa tee”, sanoivat esivanhemmat.
Siinä he olivat väärässä.
Ilkeä puhe haavoittaa. Ilkeä kirjoitus tuottaa pahaa mieltä sivullisillekin. Äärimmäinen ilkeys estää kaiken rakentavan keskustelun.
Sanat eivät ole koskaan ”pelkkää puhetta”.
Sanojen avulla tuomme ajatuksemme julki. Silloin niistä tulee osa todellisuutta. Ne myös alkavat muuttaa todellisuutta.
Äsken vielä pidimme mahdottomana ajatuksena, että nykypäivän Suomessa ilmenisi poliittista väkivaltaa. Nyt kyselemme, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Mitä useammin sosiaalisessa mediassa tai baarin pöydässä hekumoidaan väkivallalla tiettyä väestöryhmää kohtaan tai toivotaan nimeltä mainitun ihmisen kuolemaa, sitä arkisemmiksi ja normaalimmiksi tällaiset asiat tulevat.
Puhe, joka aikaisemmin hätkähdytti, ei enää tunnukaan miltään.
Arvostelu, tiukka kritiikki, eri mieltä oleminen, omien näkemysten esiin tuominen ja niiden puolustaminen. Kaikki tämä on tarpeellista ja toivottavaa. Sananvapaus kuuluu kaikille.
Mutta jokaisella on myös vastuu sanomisistaan. Sanomisella pitää olla rajat. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihmiset pystyvät ne itse määrittelemään.
Useimmiten.
Mutta miten toimitaan niiden kanssa, joilta harkintakyky puuttuu?
Kukaan ei tunnu tietävän, mikä auttaisi. Siksi vetäydymme ja vaikenemme. Jätämme yhä uudet foorumit pahaa oloaan huutavien ihmisten ja laskelmoidusti valheita, puolitotuuksia ja tahallisia väärinymmärryksiä latelevien trollien temmellyskentäksi.
Moni ei enää halua lukea edes sanomalehtien nettisivuilla käytäviä keskusteluja.
Olemme avuttomia.
Vuodenvaihde toi pimeyteen hiukan valoa.
Ensimmäistä kertaa huomasin, että Suomenmaan nettikeskustelussa ihmiset alkoivat puuttua katkerien ja vihamielisten kirjoitusten ketjuun. Tähän saakka häijyt kommentit ovat aina lopettaneet keskustelun.
Nyt olikin toisin.
Mitä pitemmälle keskustelu jatkui, sitä useampi toi esiin maltillisia ja rakentavia mielipiteitä.
Moni tuntui huomanneen, että hyökkääviä mielipiteitä esittävien itsevarmojen – usein tekaistuilla nimillä esiintyvien – kirjoittajien kanssa ei edes tarvitse ryhtyä kiistelemään. Riittää kun kertoo oman mielipiteensä. Se rohkaisee taas uusia kirjoittajia tulemaan mukaan ja sanomaan kantansa.
– Olisiko tässä nyt joku käänne tapahtumassa, kyselin toimituksessa.
Koulun pihallakin kiusaajat saavat jatkaa niin kauan kuin hiljainen enemmistö seisoo sivussa ja pysyy hiljaa.
Se enemmistö on kuitenkin aina niin suuri, että sen liikahtaminen saa muutoksen aikaan, vaikka ei kukaan yksittäinen ihminen tee sen ihmeempiä sankaritekoja.
Pienikin oikeanlainen reaktio riittää.