Kuinka kuntien ja hyvinvointialueiden asiat on hoidettu?
Tämä eduskuntavaalikausi alkoi julkisissa palveluissa sote-uudistuksen jälkimainingeissa. Uudistuksen myötä syntyivät hyvinvointialueet ja muutos koski myös kuntia syvällisesti.
Viime vaalikaudella sote-uudistus oli saatu valmiiksi ja eduskunnan hyväksymäksi vaalikauden lopulla poikkeuksellisen voimakkaan poliittisten vastakkainasettelun vallitessa. Erityisesti nykyinen päähallituspuolue kokoomus kritisoi voimakkaasti sote-uudistusta. Siksi olikin kiinnostavaa, mitä nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin hyvinvointialueiden ja kuntien asioista.
Yllätys oli, etteivät noissa asioissa kirjaukset olleet mullistavia. Hallituksen päällimmäisiksi tehtäviksi näytti muodostuvan sekä hyvinvointialueiden että kuntien rahoituksen uudistaminen. Myös alueiden ohjausta ryhdyttiin tiukentamaan.
Miten kunta-asioiden kävi?
Kuntien tehtävistä ja rahoituksesta puolet oli siirtynyt hyvinvointialueille sote-uudistuksessa. Silti hallitus katsoi tarpeelliseksi uudistaa vain kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää. Kaikki muut, eli kuntien tulot, eli verot, maksut, sivistystoimen valtionosuudet, kuntien syvällisesti muuttunut asema jne. unohtuivat.
Tämä oli vakava virhe, koska vain osaa kuntien valtionosuuksia uudistamalla oli lähes mahdotonta saada vastattua kuntien haasteisiin.
Peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää uudistamaan nimettiin kaksi kovan tason asiantuntijaa. Heidän työnsä viivästyi pahoin. Mitään esitystä ei tullut edes lausuntokierrokselle. Useiden vaiheiden jälkeen kunta-asioista vastaava ministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) ilmoitti, ettei tuota uudistusta tehdä lainkaan.
Nyt näyttää siltä, ettei edes pieniä korjauksia, kuten muutamaa kuntaa koskevaa negatiivisten valtionosuuksien ongelmaa, kyetä saamaan aikaan tämän vaalikauden aikana.
Hallitus nosti lopulta kunta-asioissa kädet pystyyn ja ilmoitti, että kuntien tulevaisuustyötä varten nimetään parlamentaarinen työryhmä. Sen toimikausi on päättymässä joulukuussa 2027. Työryhmältä odotetaan väliarvioita joulukuussa 2026.
Hienoa, että tuo työryhmä tullaan asettamaan! Sen nimeäminen on paraikaa käynnissä. Työryhmän nimeäminen on ainoa merkittävämpi konkreettinen asia kunta-asioissa, jonka hallitus näyttää saavan aikaan tällä vaalikaudella, mutta sen esitykset kohdistuvat seuraavalle vaalikaudelle.
Miten hyvinvointialueiden on käymässä?
Jo heti alkuvaiheessa näytti ilmeiseltä, että hallitus ei luota hyvinvointialueisiin. Monella tapaa lähdettiin kiristämään valtion ohjausta ilman, että hyvinvointialueiden annettiin mahdollisuus antaa näyttöjä toiminnastaan. Lailla jopa säädettiin, kuinka alueilla tulee järjestää perusterveydenhuoltoa.
Hallituksen tiukentuvan ohjauksen lisäksi ongelmia aiheutti se, että hyvinvointialueiden ohjaus jakautui kolmen ministeriön, eli valtiovarain-, sosiaali- ja terveys- sekä sisäasiainministeriön kesken. Pian havaittiin, että keskeinen ohjausvalta siirtyi valtiovarainministeriölle. Näiden ministeriöiden ohjaus ei ole ollut selkeää.
Tähän hyvinvointialueiden ohjauksen sekavuuteen on kiinnitetty useissa eri yhteyksissä huomiota asiantuntijatahoilta. Mitään näkyvää korjausliikettä ei kuitenkaan ole nähtävissä.
Hyvinvointialueet ovat kuitenkin osoittaneet, että valtiovallan toimenpiteistä huolimatta ne kykenevät kohentamaan talouttaan ja huolehtimaan palveluista olosuhteisiin nähden hyvin. Hyvinvointialueita on syytetty kustannusten karkaamisesta ja sillä on perusteltu tarvetta tiukentaa valtion ohjausta sekä tehdä rahoituksen leikkauksia.
Oli kiinnostavaa havaita valtiovarainministeriön virkamiehen aito yllätys hänen kommentoidessaan hyvinvointialueiden viime vuoden tilinpäätöksiä. Yhteenlasketut tilinpäätökset osoittivat selvää ylijäämää, jolla voidaan ryhtyä kattamaan alkuvuosien alijäämiä.
Pääongelmaksi ei oikeastaan muodostunutkaan, leikkauksista huolimatta, hyvinvointialueiden liian vähäinen rahoitus, vaan enemmänkin valtion rahoituksen vääränlainen kohtaanto ja liian tiukka alijäämien kattamisaikataulu.
Tiukan aikataulun takia monella alueella on jouduttu supistamaan palveluverkkoa, irtisanomaan henkilöstöä ja heikentämään palveluja, ilman että riittäviä korvaavia uusia toimintatapoja on kyetty kehittämään. Alueet pakotettiin näihin toimiin tiukalla aikataululla.
Samalla julkisuudessa useampi ministeri sysäsi vastuun epämiellyttävistä päätöksistä alueiden päättäjille. Lopulta tuskallisen pitkän viivyttelyn ja vastustelun jälkeen hallitus taipui viime vuoden lopulla antamaan lain, jolla alijäämien kattamisvelvoitteeseen annetaan lisäaikaa. Ei tosin kaikille alueille, eikä automaattisesti vuoden 2028 loppuun saakka, kuten alueilla on vaadittu.
Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmään jäi runsaasti ongelmia. Se kaipaa perusteellista korjaamista. Hyvinvointialueiden rahoitus ei ole pikkuasia, 27 mrd. euroa tänä vuonna. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu yli 80 prosenttisesti diagnoositietojen varaan, joiden olisi pitänyt kuvata oikein palvelujen tarvetta eri alueilla.
Diagnoositiedoissa on ilmennyt virheitä, mm. eri alueilla käytössä olevat tietojärjestelmät tuottavat eri tavoin tietoa rahoituksen jakamiseksi. Talousneuvosto on perustellusti myös todennut, että järjestelmä sisältää vääränlainen kannusteen: järjestelmä kannustaa diagnoositietojen lisäämiseen, ei sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.
Yksi pahimmista alueiden rahoitusjärjestelmän virheistä on liiallinen väestön määrän korostus. Jokaisen hyvinvointialueen rahoitus lasketaan kertomalla alueen asukaskohtainen rahoitusosuus alueen väestön määrällä. Silti järjestelmässä peräti 13 % rahoituksesta kohdennetaan vielä erikseen asukaslukuperusteisesti. Tämä jakoperuste on täysin perusteeton.
Hallituksen esitys alueiden rahoituksen uudistamiseksi lausuntokierroksella
Hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituksen uudistamiseksi on paraikaa lausuntokierroksella. Lakiesitys on pettymys odotuksiin nähden. Se on pääasiassa leikkauslaki, jolla hallituksen päättämät alueiden rahoituksen leikkaukset viedään lainsäädäntöön. Muu esityksessä on hienosäätöä.
Jotain myönteistä lakiesityksestä hakiessa nostan esiin muutaman pienehkön muutoksen: ylimääräistä väestön määrätekijää vähennetään yhdellä prosenttiyksiköllä ja vastaavasti tarvetekijöiden osuutta lisätään. Oikean suuntaista, mutta riittämätöntä, koska väestötekijän ylimääräinen painotus olisi ollut perusteltua poistaa perusteettomana kokonaan jaksotettuna muutamalle vuodelle ja lisätä vastaavasti tarvetekijöiden painoa.
Nykyisessä mallissa valtaosa väestöään kasvattavista alueista saa niin paljon rahoitusta, että ne kykenevät kasvattamaan kustannuksiaan selvästi keskimääräistä enemmän ja silti alueen talous on ylijäämäinen. Toisaalta moni väestöään menettävä alue, jonka kustannuskehitys on alle alueiden keskiarvon, saa rahoitusta lisää keskimääräistä vähemmän ja talous on alijäämäinen.
Tähän ei esitys tuo merkittävää muutosta. Onneksi diagnoositietojen määrää ei lisätä, vaikka THL sitä esitti. Tärkeää olisi saada nykyisetkin toimimaan kunnolla. Lisäksi THL:lle ja VM:lle annetaan oikeus korjata virheellisiä tietoja, mikä on nykyisessä sekavassa mallissa tarpeen.
Hyvinvointialueiden osalta hallitus on myös asettamassa parlamentaarista työryhmää. Tätä on hallituksen taholta pääministeriä myöten luvattu. Sekin tähdännee esityksissään seuraavaan vaalikauteen. Mitään suurempia uudistuksia hyvinvointialueiden tilanteen korjaamiseen ei siis tällä vaalikaudella ole odotettavissa.
Toivottavasti parlamentaarisessa valmistelussa kyetään uudistamaan hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää selkeämmäksi ja kannustavammaksi sekä eri alueita oikeudenmukaisemmin kohtelevaksi. Samoin toivottavasti alueille annetaan lisää valtaa toimintojensa organisoimiseksi kunkin alueen olosuhteet ja palvelutarpeet paremmin huomioon ottaviksi.
Surkea lopputulos!
Yhteenvetona kuntien ja hyvinvointialueiden osalta on valitettavasti todettava, että molempien osalta kyseessä on todellinen rimanalitus ja ongelmien siirtäminen seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle.
Tällainen tulos on pettymys, kun otetaan huomioon se, että näissä asioissa keskeisenä ministerinä toimiva Anna-Kaisa Ikonen omaa poikkeuksellisen hyvän kokemuspohjan näistä tehtäväalueista. Eroilmoituksensa jättänyttä sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa (ps.) en halua enempää kommentoida.
Strategisissa uudistuksissa epäonnistumiset eivät kuitenkaan ole vain yhden ministerin, vaan koko hallituksen toiminnan tai toimimattomuuden tulosta.