Yhteiskunnan ristiriitaiset tavoitetilat konkretisoituvat koululuokkien todellisuudessa
Ilmastonmuutos etenee ennakoitua nopeammin. Maapallon keskilämpötila on vuosi vuodelta korkeampi ja sään ääri-ilmiöt, voimakkaat myrskyt, tulvat ja tukahduttavat helteet ovat selvästi yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana.
Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet -määräys vuodelta 2014 nostaa kestävän elämätavan oppimisen keskeiseen asemaan.
Opetussuunnitelman mukaan: ”Perusopetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen.”
Kouluopetuksen tavoitteena on kasvattaa tulevaisuuden työntekijöitä ja kuluttajia, jotka kantavat vastuunsa maapallon hyvinvoinnista esimerkiksi ostamalla vain tarpeellista, kierrättämällä ja suosimalla lähituotteita.
Maamme hallituksen ja taloustieteilijöiden viesti kansalaisille on tällä hetkellä ristiriidassa perusopetuksen opetussuunnitelman kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Suomen talouden alamäki ei nimittäin asiantuntijoiden mukaan taitu muulla kuin yksityisen kuluttamisen kasvulla.
Olemme pahassa umpisolmussa: Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hidastamiseksi kuluttamista tulisi vähentää, mutta Suomen nostamiseksi talousahdingosta jokaisen meistä tulisi kuluttaa rohkeammin ja enemmän.
Kun valveutunut kuudesluokkalainen ihmettelee ristiriitaa kouluopetuksen ja hallituksen kuluttamispuheiden välillä, ei ilmastonmuutoksen lainalaisuuksiin perehtynyt opettaja pysty hyvällä tahdollakaan uskottelemaan kestävän kulutuksen kasvun olevan mahdollinen, siitäkään huolimatta, että se on useimpien puolueiden kikkaluettelon keulilla.
Empiirinen tutkimus ei ole toistaiseksi tätä kikkaa tunnistanut.
Ennemmin tai myöhemmin joudumme tunnustamaan, että taloutemmekin on kiinni maapallon resursseista, jotka eivät veny toiveidemme mukaisesti.
Opettajan on pakko todeta taloustieteilijöiden puheet aineettomasta ja päästöttömästä talouskasvusta paikkansapitämättömiksi.
Tavaroiden kuluttamisen kasvu tarkoittaa väistämättä päästöjen kasvua ja aineettomat palvelutkin edellyttävät oman tuotanto- ja markkinointikoneistonsa. Palvelutuotanto hyödyntää yhä enemmän energiasyöppöjä tekoälyjä.
Vaikka yksittäinen yritys onnistuisi olemaan ”päästötön”, rahatalouden piirre on rahan säilyvyys ja kierto: kasvava rahan määrä merkitsee kasvavaa kulutusmahdollisuutta.
Kuka takaa, että kiertäessään ensin omistajille ja työntekijöille ja siitä eteenpäin, rahaa käytetään aina ja ikuisesti ”kestävällä tavalla”. Entäpä jos palkkansa saavat työntekijät ja voittoja nostavat omistajat käyttävätkin rahansa täysin kestämättömiin kohteisiin? Tai näin tapahtuisi ”ravintoketjun” seuraavassa tai sitä seuraavassa vaiheessa?
Vihreä sähkö, eli vesi -, tuuli- ja sähkövoimalla tuotettu energiakaan ei mahdollista päästötöntä talouskasvua.
Voimaloiden komponentteja valmistetaan eri puolilla maailmaa ja logistiikkaketjut saattavat olla hyvinkin pitkiä. Voimaloiden akuissa tarvittavia harvinaisia metalleja tuotetaan eri puolilta maailmaa ja niitä louhitaan kehittyvissä maissa hyvinkin epäeettisissä olosuhteissa.
Tuotteiden ja palveluiden elinkaaret ovat joka tapauksessa vähintäänkin pitkälle tulevaisuuteen sidoksissa fossiilisiin polttoaineisiin, eivätkä ongelmat rajoitu siihen, vaan ”vihreän siirtymän” edellyttämien raaka-aineiden louhinta uhkaa luontoa monella tavoin. Aika nyt visioidulle vihreälle siirtymälle loppuu kesken, jollei loputonta kulutuksen kasvua rajoiteta.
Onneksi kukaan ei kuitenkaan estä haaveilua paremmasta maailmasta, jossa ihmiskunta eläisi vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan ”suu säkkiä myöten” eli tasapainossa maapallomme resurssien kanssa.
Ottaen huomioon, että ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon resurssit niinkin myöhään kuin 1970-luvulla, ei haaveen pitäisi olla edes utopistinen. Ennemmin tai myöhemmin joudumme tunnustamaan, että taloutemmekin on kiinni maapallon resursseista, jotka eivät veny toiveidemme mukaisesti.
Maanantaina 2.2.2026 Suomen Vihreä lippu -oppilaitoksissa vietetään valtakunnallista Toinen toista -päivää, jolloin Vihreä lippu -oppilaitosten oppilaat ilahduttavat läheisiään ja lähiympäristöään aineettomilla, hiilineutraaleilla tavoilla, esimerkiksi tekemällä jää- ja lumiveistoksia ohikulkijoiden iloksi, teatteriesityksiä lähivanhainkodin asukkaille ja antamalla kavereille hymyjä, halauksia ja ystävällisiä sanoja.
Vihreä lippu on Suomen suurin kestävän kehityksen ohjelma ja kansainvälinen ympäristömerkki päiväkodeille, kouluille, oppilaitoksille ja vapaa-ajan toimijoille.
,