Suomi on myöhässä, sanoo Syke – hiilinielujen vahvistamiseen pitäisi ryhtyä välittömästi

Suomella on suuria vaikeuksia saavuttaa EU:n maankäyttösektorille kaudelle 2021–2025 asettamat ilmastovelvoitteet, varoittaa Suomen ympäristökeskus (Syke) tuoreessa raportissaan.

Raportissa arvioidulla puuston kasvun ja hakkuukertymän kehityksellä Suomi uhkaa jäädä jälkeen EU:n velvoitteista jopa useilla kymmenillä miljoonilla hiilidioksidiekvivalenttitonneilla.

– On epätodennäköistä, että tehokkaita ohjauskeinoja pystytään ottamaan näin lyhyellä aikavälillä käyttöön, minkä vuoksi olemme vaikeassa tilanteessa, sanoo Syken erikoistutkija Sampo Pihlainen.

EU on asettanut maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden sektorille sitovat jäsenmaakohtaiset velvoitteet vuosille 2021–2025 ja 2026–2030. Vaikka vuoden 2025 tavoite uhkaa karata Suomelta saavuttamattomiin, pitäisi Pihlaisen mukaan toimiin ryhtyä viimeistään nyt, jottei saman tilanteen edessä oltaisi seuraavalla vertailujaksolla.

– Nyt heti pitäisi aloittaa uusien ohjauskeinojen käyttöönoton selvitys ja niiden kokeilu, jotta ne voitaisiin saada mahdollisimman pian käyttöön, Pihlainen painottaa.

Suomen metsien hiilinielu on pienentynyt 1990- ja 2000-lukujen tasosta hakkuiden kasvun ja metsien kasvuvauhdin hidastumisen seurauksena.

Mikäli vuosien 2010–2021 kehitys jatkuu samanlaisena, muuttuvat Suomen metsät Syken arvion mukaan päästölähteeksi vuonna 2025.

Hiilinielujen vahvistamisesta tekee Pihlaisen mukaan haasteellista se, että kaikilla tehokkailla ohjauskeinoilla on omat haittavaikutuksensa

Ohjauskeinojen seurauksena metsäteollisuuden tuotot voivat pienentyä. Toisaalta liian hätiköidysti käyttöön otetuilla keinoilla saattaa olla epätoivottuja vaikutuksia.

Hätiköiden käyttöön otettujen toimien epätoivotuista vaikutuksista on Pihlaisen mukaan kokemusta Uudella-Seelannilla, jossa metsät otettiin pikavauhdilla päästökaupan piiriin vuonna 2008. Toimi johti Pihlaisen mukaan tuhansien hehtaarien ”aavistushakkuisiin”, kun metsänomistajat lisäsivät hakkuita välttääkseen päästökaupan taloudelliset kustannukset.

–  Toimijoille pitää olla mahdollista sopeutua muutokseen. Kiire on, mutta ei pidä hätiköidä.

Yksi tehokas keino hiilinielujen vahvistamiseksi olisi Pihlaisen mukaan hiilitukijärjestelmä, jossa yhdistyisi samanaikaisesti keppi ja porkkana.

–  Käytännössä metsän säilyttämisestä hiilinieluna saisi tukea ja metsän hakkaamisesta pitäisi maksaa veroa. Se vaikuttaa siihen, miten metsän omistajien kannattaa ihan rahaa ajatellen kasvattaa metsiensä hiilensidontaa. Jos tuen taso laitetaan tarpeaksi korkeaksi, olisi keino kyllä hyvinkin riittävä, Pihlainen arvioi.

Syken torstaina julkistetussa raportissa ”Metsänielujen kehityssuunnat vuosina 2021–2025 ja suhde EU-velvoitteisiin sekä ohjauskeinot nielujen vahvistamiseksi” käydään läpi myös joukko muita ohjauskeinoja hiilinielujen kasvattamiseksi. Raportti näkee hiilitukijärjestelmän lisäksi eniten hyötyjä muun muassa suojelupinta-alan lisäyksellä ja puupolttoaineiden verotuen poistolla. Kaikilla ohjauskeinoilla on raportin mukaan omat puutteensa ainakin lyhyellä aikavälillä.

Toisaalta myös EU:n maankäyttösektorille asettamien velvoitteiden alittaminen voi koitua Suomelle kalliiksi kompensoivien lisätoimien tai ostettavien nieluyksiköiden takia.

Raportti on vahva viesti myös tulevan hallituksen suuntaan siitä, että Suomella on kiire.

– Kyllä me tietysti toivomme, että viestimme kuultaisiin hallituksessa asti.