Yksinäisyys on tämän päivän suurimpia ongelmia
Koulujen alettua julkisuudessa puhutaan jälleen kiusaamisesta. Aihe on vakava ja tärkeä. Esillä on ollut todella pysäyttäviä kertomuksia. Aiheesta on tärkeä puhua ja kiusaamiseen tulee puuttua määrätietoisesti.
Kiusaaminen ei ole pelkästään aktiivista toimintaa. Se voi olla myös hylkäämistä, sitä, että jätetään yksin.
On tärkeää, että meillä kaikilla olisi kavereita ja edes yksi ystävä, jonka kanssa voisi jakaa asioita. Yksinäisyys on yhteiskuntamme laaja ongelma. Se koskettaa kaikkia ikäluokkia lapsista ikäihmisiin. Jo yli miljoona suomalaista asuu yksin. Yksin asuminen ei tarkoita tietenkään yksinäisyyttä, mutta se voi johtaa siiheen.
Maailmanalaajuisena ilmiönä pitkään jatkunut kaupungistuminen ei ole ollut ratkaisu yksinäisyyteen, päinvastoin. Suurissa kaupungeissa tuhansien ihmisten keskellä voimme kokea yksinäisyyttä jopa enemmän kuin yksin luonnossa liikkuessamme.
Väestörakenteen muutos on myös vaikuttanut tähän. Monen ikäihmisen läheiset ovat saattaneet muuttaa toiselle paikkakunnalle. Kun ikää tulee, yksinäisyys voi tuoda mukanaan myös turvattomuuden tunteen. Mieleen nousee huolena, miten minun käy, jos sairastun? Auttaako kukaan?
Tällainen turvattomuuden tunne vain kasvaa, jos lähipalvelut karkaavat kauas. Siksi on tärkeää, että sosiaalipalveluita, tässä tapauksessa erityisesti asumiseen liittyviä palveluita, katsotaan yhdessä terveyspalveluiden kanssa.
Yksinäisyys on myös suuri terveysriski. Lääketieteellisessä aikakauskirjassa Duodecimistä oli vuonna 2011 artikkeli, jossa kerrottiin Science lehdessä julkaistusta laajasta väestötutkimuksesta. Tutkimusten mukaan yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin huono fyysinen kunto. Se huonontaa elimistön puolustusmekanismeja, lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä neurologisten sairauksien riskiä.
Meillä on siis valtavasti syitä torjua yhteiskunnassa yksinäisyyttä. Helpoin tapa meille kaikille on huomioida ja muistaa niitä läheisiämme, jotka huomaamme kärsivän yksinäisyydestä.
Ystävien lisäksi luonnolla tärkeä osa hyvinvointiamme. Erityisesti metsä on tärkeä paikka suomalaiselle. Se on meidän mielenmaisemamme. Nyt tutkijat todistavat myös metsän myönteistä vaikutusta meidän fyysiselle terveydellemme.
Niissä päiväkodeissa, jonne oli tuotu viherelementtejä pihalle, lasten ihon mikrobiomi muuttui samankaltaiseksi kuin lapsilla, jotka käyvät päivittäin luonnossa. Tutkijat arvelevat, että tällä voi olla monilta immuunivälitteisiltä sairauksilta kuten diabetekselta, allergioilta ja astmalta suojaava vaikutus.
Korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa. Jokaisen päiväkodin ja koulun yhteydessä pitäisikin olla metsä, jossa lapset voivat leikkiä.
Yhteiskunnallisella päätöksenteolla eli politiikalla voidaan vaikuttaa hyvinvointiimme ja terveyteemme. Tällöin päätämme myös siitä kuinka terveellisiä kasvuympäristöjä luomme lapsillemme ja nuorillemme. Minusta tämä on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.