Vesi keskustan ympäristöpolitiikan keskiöön 

Useimmilta löytyy kesältä valokuva, jossa on kuvattu järveä, jokea tai merta. Vesistöt ja pohjavesi ovat hyvin suomalaisia.

Pintavesien ja pohjavesien hyvää laatua ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Ne ovat jotain niin arvokasta, jota meillä ei ole varaa menettää. Ympäristökeskustelu ja vihreän siirtymän tavoitteet pyörivät valtakunnan tasolla hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, mutta kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen keskuudessa vesien tila ja luotokato korostuvat poliittisia päättäjiä enemmän.

Tänä kesänä Itämerellä kärsittiin massiivisista sinileväkukinnoista. John Nurmisen säätiöllä oli herättävä kampanja. Siinä kysyttiin, miten maassa, jossa on maailman onnellisin kansa ja puhtain ilma, voi olla näin saastunut meri.

Satakunnan Kansan pääkirjoituksessa (28.7.) todettiin, että vesistöjä on käytetty viemäreinä niin pitkään, että kokonaiset sukupolvet ovat tottuneet pitämään huonosti voivaa ekosysteemiä vesistön normaalitilana. 

Puhtaaseen juomaveteen ja vesientilaan kytkeytyy myös huoltovarmuus ja ruoantuotanto.  Etelä-Euroopassa kärsitään jo kuivuudesta ja kasteluveden puutteesta. Se näkyy myös meillä tuotteiden saatavuudessa ja hintalapuissa kaupan hyllyillä. 

Onko keskusta se puolue, joka alkaa tekemään tavoitteellista vesipolitiikkaa?

Uusilta kaivoksilta ja akkuteollisuudelta tulee edellyttää tehokasta jätevesien käsittelyä pitkien purkuputkien sijaan. Kaupungeissa ja kunnissa voidaan tehdä enemmän vesien tilan parantamiseksi. Esimerkiksi kotikaupungissani Porvoossa virkistyskäytössä olevat järvi ja lampi ovat rehevöityneet ympäröivän asutuksen kasvamisen takia. Hulevesien hallinta on huonosti toteutettu.

Keravalla Kivisillan alueella voi käydä katsomassa kosteikkoa ja laskeutusaltaita, joiden kautta kaupungin hulevedet johdetaan ennen purkua vesistöön. 

Vesistöjen tilan parantamiseen ja puhtaan pohjaveden turvaamiseen tarvitaan selkeitä ja konkreettisia poliittisia tavoitteita.