Valot päälle presidentinvaaleihin

Puolueet ovat alkaneet ryhmittäytyä presidenttitaistoon. Istuva presidentti Sauli Niinistö pyrkii jatkoon. Vihreät ovat asettaneet ehdolle viime vaalien kakkosen Pekka Haaviston. Demareilla on jäsenäänestys kolmesta ehdokkaasta. Meidän keskustalaisten ehdokas on entinen puheenjohtajamme, ex-pääministeri Matti Vanhanen.

Vaikka istuva presidentti ei omien sanojensa mukaan vielä kampanjoi, torien ja kesätapahtumien havaintojen perusteella juuri Niinistön kampanja käy kaikkein kuumimpana.

Vaikka Niinistö on valitsijayhdistyksen ehdokkaana, SN2-kannattajakortteja näyttävät keräilevän kokoomuksen kansanedustajat ja kokoomuslainen järjestöväki. Julkisivusta huolimatta Niinistö on ennen kaikkea kokoomuslainen presidenttiehdokas.

Gallupien perusteella istuva presidentti on ylivoimainen. Kuitenkin aiemmista vaaleista on opittu, että todellinen asetelma selviää vasta kun kaikki ehdokkaat ovat selvillä.

Moni on heittänyt ilmaan kysymyksen, miksi vaihtaa onnistunutta presidenttiä. Osa keskustalaisistakin pohtii, olisiko siinä mitään pahaa, vaikka Niinistö saisikin jatkokauden.

Presidentinvaalissa on kyse ennen kaikkea ulkopolitiikasta ja sen johtamisesta. Kuitenkin presidentinvaalit nykyisen perustuslain aikana ovat myös hyvin voimakkaasti yleispoliittiset arvovaalit.

Matti Vanhanen on erinomainen ehdokas. Hänen uransa ja osaamisensa on uskottava presidentille – Matti ei ole täyte-ehdokas. Vaikka Niinistön kannat ovat loiventuneet turvallisuuspolitiikan osalta lähelle keskustan linjaa, Vanhasella on oleellisesti erilaisia näkemyksiä maailmanpolitiikan suuriin kysymyksiin.

Vanhanen kannattaa Niinistöä selkeämmin aktiivista otetta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kehityspolitiikassa. Vanhanen painottaa presidentin roolia kauppapolitiikassa ja yhteyksien luomisessa taloudellisesti nousevaan mantereeseen Afrikkaan.

Koska presidentinvaalit ovat arvovaalit, Vanhasen ja Niinistön arvopohjien eroavuuksilla on merkitystä. Keskustan ja kokoomuksen arvoissa on eroa; Vanhanen painottaa Suomen eheyttä, heikommista ihmisistä huolehtimista ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista.

Presidentti on arvojohtaja, ja presidentinvaaleissa menestyneiden ehdokkaiden puolueet ovat saaneet nostetta.

Mauno Koiviston presidenttiys oli omiaan nostamaan SDP:n hegemoniaa 1980- ja 90-luvuilla. Kokoomuksen vahva asema sai alkunsa Niinistön vuoden 2006 vaalituloksesta. Keskustan pärjäämiselle ison pohjan loi Esko Ahon vaalitulos 2000.

Keskustan järjestöväen on syytä tiedostaa, että presidentinvaalien laiminlyöminen tai jopa Niinistön tukeminen vaalissa pönkittää kokoomuksen asemia Suomen politiikassa ja heijastuu maakunta- ja eduskuntavaalien tulokseen.

Vanhanen on lähtenyt kampanjassaan liikkeelle ja kiertänyt kenttää kiitettävästi. Nyt on meidän puolueväen tehtävä antaa aito tuki ehdokkaamme työlle. Ryhtiliikettä tarvitaan muun ohessa presidentinvaalityön käynnistämisessä kentällä. Sammutetut lyhdyt eivät ole kunniaksi valtionpäämiehen valinnalle.

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja.