Tuulta tyvenen sijaan

Viikko puoluekokouksen jälkeen kirjoitan tätä Saanan juurella, Kilpisjärven rannalla. Toukokuun lämpö on vaihtunut tuuleen. 

Tämä Suomen luoteisin kulma on hyvä paikka miettiä, missä asennossa keskusta kohtaa seuraavat vaalit, nuo kansan tahdon ilmaukset.

Sotkamon puoluekokous jäi monelle mieleen. Yli 4 000 osallistujan yleinen hyvä mieli ja ulkopuolista mediaa silminnähden häirinnyt yksituumaisuus, puoluejohdon valinnat, puheenjohtaja Sipilän verstaan uudet tuotokset ja osallistujien aavistus käänteestä uuteen nousuun tuntuivat olevan yleisimmät kokouksen tunnelman tekijät.

Gallupeista ei juuri puhuttu, taustalla tuntui olevan varmuus siitä, että todellisen koitoksen alla kannatus on kuitenkin korkea. 

Kokouksesta lähdettiin hyvillä mielin kuin onnistuneen kisan jälkeen: väsynyt, mutta onnellinen.

En silti malta olla epäilemättä, onko kaikki sittenkään niin hyvin kuin nyt tuntuu. Suurin puolue on sentään hiljaisten puolue, ja sen jäsenten nouto keskustaan tarvitsee uutta otetta.

Olemmeko kuitenkin puolueena kuplassa, saattaisiko 4 000 kokouskävijää olla kuulematta heitä, jotka eivät enää jaksa puhua kenellekään, saati äänestää?

Käykö niin, että kiistatta onnistunut suuren kuvan ja valtiontason politiikkamme toimii, mutta samalla moni kokee jäävänsä vaille mielipiteen osoituksen väylää?

En ehkä osu ihan väärään, jos sanon, että pitkällä tähtäimellä voittaja on se, joka puhuttelee tuota hiljaista kansaa niin Enontekiöllä kuin Helsingissäkin.

Sen lisäksi, että tulevien vuosien suunnitelmien täytyy luoda toivoa ja luottamusta keskustaan ratkaisijana, meidän täytyy olla koko maassa kenen tahansa tavoitettavissa, osallisena niissä yhteisöissä, missä suomalaisten todellinen mielenkiinto on: työpaikoilla, seuratoiminnassa, asukastuvilla, vanhempainyhdistyksissä ja urheiluseuroissa.

Miten se tehdään? Meidän kaikkien keskusta-aktiivien on syytä murtautua irti omista sääntömääräisyyksistämme ja olla aktiivisesti mukana siinä, mikä yleisesti ihmisiä kiinnostaa.

Puolueisiin kuulumatonta satunnaisäänestäjää ei saada kiinni ylhäältä käskettynä vaan omana aktiivisuutena ja katutason kohtaamisena. Mikään puoluejohdon tai -toimiston suunnitelma tai kannustus ei auta, jos emme jokainen tykönämme laita vauhtia masiinaan ja tuulta purjeisiin.