Tavallisten ihmisten keskusta
Olen kiertänyt tänä kesänä Suomea enemmän kuin koskaan aiemmin. Tapaamieni tuhansien suomalaisten viesti on selvä.
Keskustaa tarvitaan, mutta meidän odotetaan olevan rehellisesti ja aidosti sitä, mitä meiltä on ollut lupa odottaa.
Kovaa luonnonvaraelinkeinojen ja yrittämisen puolustajaa. Koulut ja terveyspalvelut lähelle meistä jokaista. Sosiaalinen tasa-arvo siten, että mahdollisimman moni saa hyvät lähtökohdat elämälleen.
Keskusta on läpi historiansa ollut vaikuttajana Suomen historian sarana- tai risteyskohdissa. Monarkiasta tasavallaksi, työ Lapuan liikettä vastaan, koko maan teollistaminen, peruskoulu, liennytys, 90-luvun lama ja finanssikriisin jälkeisen Suomen nostaminen takaisin jaloilleen – Suomi kuntoon.
Mikä on meidän paikkamme tänäpäivänä?
Esitän muutaman esimerkin.
Syntyvyys. Siinä missä SDP haluaa kuuden tunnin työpäiviä, kiinnittäisin huomion lapsiperheiden jaksamiseen. Pienten lasten perheille enemmän omaa aikaa ruuhkavuosiin. Lapsilisiin aidosti vaikuttava korotus kolmannesta lapsesta eteenpäin.
Asuminen. Moni suomalainen elää nyt niin kuin moni meistä on opettanut. Etätyö soveltuu monelle ja tämä on nyt myös todeksi testattu. Toive on asua lähempänä luontoa. Työmatkoista säästyy päivään kaksikin lisätuntia. Sitä arvostaa moni erittäin korkealle.
Tasapainoinen Suomi. Olen äärimmäisen huolissani maamme jakautumisesta voittajiin ja häviäjiin. Teollisuuskaupungit ottavat taas kovaa taloudellista iskua. Tehtaita uhkaa mennä kokonaan kiinni. Keskusta on uskottavin puolue tätä torjumaan, mutta se onnistuu vain vastaamalla ihmisten huoliin.
Keskusta on juuriltaan radikaali.
Keskusta on juuriltaan radikaali, Suomea muuttava tavallisten ihmisten puolue.
Kun Suomen ylle kasaantuu vaikeuksia, on keskusta taas ollut vastuuta kantamassa Isänmaasta.
Meidän pitää olla tavallisten ihmisten vahva liittouma.
Synkät pilvet kerääntyvät taas taivaanrannassa, kun koronakriisin jäljiltä mannerlaatat liikkuvat.
Seuraako keskusta sivusta, jätetäänkö maakunnat oman onnensa nojaan, kun poikkeusolojen jäljet mullistavat arjen ja tulevaisuudennäkymät?
Vai tartummeko me keskustassa tähän hetkeen ja näytämme uuden suunnan Suomelle koronan jälkeiseen maailmaan?
