Järviuintia ja sanaristikoita

Valitsin ensimmäisen viikko-Suomenmaan kirjoitukseni aiheeksi asian, joka sai minut hyrisemään innosta.

Ei leikkauksia ja talousmurheita. Sen sijaan tiedettä, joka vaikuttaa arkeen. Tuloksia ennaltaehkäisyn merkityksestä. Tiedettä, josta pitäisi tulla politiikkaa.

HUS:ssa työskentelevä professori Tari Haahtela on tutkimusryhmineen selvittänyt tiettyjen sairauksien ja kaupungistumisen yhteyttä. Terveys kun ei ole irrallaan muusta yhteiskunnasta.

Se kytkeytyy monin tavoin ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja ravinnon tuotantoon.

Aiemmin vähämerkityksiset sairaudet yleistyvät kaupungistuneessa maailmassa nopeasti. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa krooniset tulehdusperäiset sairaudet, joiden taustalla on immuunihäiriö.

Kansantajuisina esimerkkeinä mainittakoon allergiat, diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Sairauksien syitä tunnetaan huonosti.

Ydinhuomio on se, että me luonnosta etääntyneet nykyihmiset altistumme luontoympäristön mikrobeille yhä vähemmän, ja immuunijärjestelmämme on aiempaa heikompi sietämään vieraita asioita.

Luontoa on opittu monesti ajattelemaan vain riskien kautta, mutta nyt se on todistetusti myös voimavara ihmisen terveydelle. Tieto on kullanarvoinen kaltaiselleni pienen lapsen äidille, joka harva se päivä löytää taaperon kukkapurkin multaa tonkimasta.

Välttelyn sijaan allergiaa aiheuttaville asioille; ruuille, eläimille ja kasveille voi siedättyä, ja turhaa kliinisyyttä pitäisi välttää. Asioita pitää kokeilla.

Tähän laajaan tutkimustietoon perustuvat myös muun muassa juuri julkaistut suositukset imeväisikäisten ravinnosta.

Tieteellisesti todistettavissa oleva luontoyhteyden merkityksellisyys tuttujen sairauksien ennaltaehkäisylle on mullistava ajatus – ja mielestäni myös varsin keskustalainen ajatus.

Maalla, lähellä luontoa on ihmisen terveellistä olla.

Suomalainen mökkikansa hoitaa siis järvessä uidessaan paitsi sieluaan, myös ruumistaan ja sen immuunijärjestelmää.

Kaupunkien vehreys, ikkunalaudan yrttiviljelmät, pieneläinpihat tai lasten luontoretket auttavat ihmisen elimistöä.

Toinen innostava uutinen tiedemaailmasta vakuuttaa päättäjät niin ikään ennaltaehkäisyn merkityksestä.

Pidentyvän eliniän todellisuudessa muistisairaudet ovat ja tulevat olemaan kansansairauksia. Jo nyt Suomessa muistisairaita on 130 000. Ainakin itse olen tottunut ajattelemaan, että muistisairauksille ei oikeastaan voi mitään. Näin ei kuitenkaan ole.

Suorastaan läpimurtona voidaan pitää THL:n alla tehtyä FINGER-tutkimusta, jonka mukaan riski sairastua pienenee kolmanneksella elintapaneuvonnan ja sairastumiseen vaikuttavien riskien hallinnalla.

Ravitsemusneuvonta, kannustus sosiaalisuuteen, sanaristikot sekä liikkuva elämäntapa ovat avainasemassa.

Suomessa tehdyllä tutkimuksella ja siihen liittyvällä elintapaohjausmallilla on maailmalla valtava kysyntä.

Kumpiakin tutkimustuloksia voi hyvällä syyllä verrata Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektin onnistumisiin, joilla muokattiin suomalaisten elintapoja pysyvällä tavalla.

Yhdistävinä tekijöinä voidaan pitää positiivista otetta – kannustusta kieltojen sijaan.

SoTe-rakenne- ja rahoituskeskustelun koloihin olisi ilo ujuttaa myös sisältöjä ja tehdä kansanterveystyötä tieteen nojalla.

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja