Hyvinvointialueiden eriytyminen on pysäytettävä
Hyvinvointialueet ovat vastanneet sotepalveluista kolme vuotta. Joulukuussa julkaistiin hallituksen toimeksiannosta tehty hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi. Asiantuntijaraportissa käsitellään laajasti uudistuksen onnistumisia ja haasteita.
Moni asia toimii uudistuksen jälkeen aikaisempaa paremmin, mutta ongelmiakin on. Talouden säästöpaineet vaikeuttavat palveluiden pitkäjänteistä uudistamista.
Suurimmaksi ongelmaksi on noussut hyvinvointialueiden talouden erittäin voimakas eriytyminen. Osa alueista tekee positiivista tulosta samaan aikaan, kun toiset alueet ovat vielä vuonna 2025 miinuksella.
Jos emme tee mitään rahoitusjärjestelmälle, palvelut eriytyvät ja ihmisten perustuslain takaamat lähipalvelut ovat vaarassa. Eriytymiskehitys pitää pysäyttää.
Syitä erilaiselle talouskehitykselle on monia. Lähtötilanne on ollut erilainen, rahoitusjärjestelmä kohtelee alueita eri tavalla ja päätöksenteko- ja uudistamiskyvyssä on ollut hämmentävän suuria eroja.
Rahoituslainsäädäntö vaatii korjausta. Julkisen talouden heikon tilanteen takia keinot pitää olla kuitenkin sellaisia, jotka eivät suoraan lisää valtion rahoitusta.
Tästä lähtökohdasta keskusta esitti joulukuun alussa soterahoituksen korjausarjaa. Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi tunnisti mysö osan näistä korjaustarpeista.
Rahoituksen uudistamiseen tarvitaan ainakin seuraavia korjaustoimia:
1. Alijäämien kattamisajan pidennys kahdella vuodella kaikille alueille. Näyttää, että useille alueille ei tämäkään tule riittämään.
2. Arviointimenettelyssä oleville hyvinvointialueille on mahdollistettava aito velkasaneeraus. Jos talous saadaan tasapainoon, voitaisiin aiemmilta vuosilta kertynyttä alijäämää antaa anteeksi. Ilman tätä perustuslain takaamat palvelut ovat uhattuna osalla alueista. Valtion holhouksessa olevillekin alueille tulee luoda toivoa.
3. Matkakulut on siirrettävä Kelasta hyvinvointialueille. Näin palveluverkkopäätöksissä kaikki kustannukset ovat mukana ja vältytään lähiverkon turhalta karsimiselta.
4. Rahoituksen pohjana olevien diagnostiikkatietojen luotettavuutta on parannettava ja varmistettava niiden yhdenmukainen kirjautuminen. On selvitettävä myös siirtyminen ikärakenteen ja olosuhdetekijöiden perusteella määräytyvään rahoitukseen. Se voisi kannustaa nykyistä enemmän hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
5. Jälkikäteistarkistukset on jätettävä rahoituspohjiin. Tällä vältetään hyvinvointialueen rahoituksen alituinen edestakainen heiluriliike.
6. Hyvinvointialueita on kannustettava tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen.
Tarvitaan myös rohkeutta kertoa kansalaisille suoraan, että ihan kaikkeen julkisella puolella ei ole varaa. Julkisen palveluvalikoiman määrittely selkeästi ja avoimesti on myös keino vahvistaa kansalaisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään.
Tämäkin vaatisi valtakunnan tason johtajuutta, jota valitettavasti ei näytä nyt olevan.
Kun uudistuksen korjaustarpeista on tehty nyt sekä opposition että hallituksen toimesta väliarviointia ja korjausehdotuksia, hallituksen on aika toimia. Hyvinvointialueiden päättääjätkin kaipaavat positiivisia viestejä ja toivoa paremmasta. Tässäkin asiassa keskusta on valmis yhteistyöhön yli puoluerajojen.