Yleä nakerretaan sekä sisältä että ulkoa
Mediatalojen vuosia harrastama lobbaus Yleisradion aseman kaventamiseksi on tuottamassa tulosta, kun Ylen julkaisemia nettiuutisia rajoitetaan hallituksen joulukuussa esittämällä lailla.
Nykyisessä sivistyksenvastaisessa ilmapiirissä on helppo lietsoa kansaa valtionmediaa vastaan.
Pääkirjoitukset ihmettelevät säännöllisesti Ylen liian tukevaa asemaa, ja klikkiotsikot pöyristelevät, kuinka ”tätäkin tehdään veronmaksajien rahoilla”.
Niinpä tehdään, sillä moni tekeminen on viihteellistyneessä mediakentässä jäänyt kokonaan Ylen harteille. Esimerkiksi televisiossa käytännössä kaikki asiaohjelmat ja dokumentit on etsittävä Ylen kanavilta. Radiossa tilanne on vielä huonompi, jopa Ylen sisällä.
Heikentyneenäkin Yle on yhä kuin kirjasto verrattuna kirjakauppaan. Kirjaston, kuten Ylenkin ideaan kuuluu lähtökohtaisesti, että siellä on myös ”kannattamatonta” aineistoa.
Kaupallinen media on saanut itse valita, mikä kannattaa ja mikä sitä kiinnostaa. Suomen pienillä markkinoilla se on valinnut käpertyä viihdyttämään tarkkaan valittuja kohderyhmiä mainostensa välissä.
Mitä pitäisi ajatella siitä, että samat mediatalot ovat huolissaan median monimuotoisuudesta ja lobbaavat sen nimissä itselleen lisää taloudellista tukea?
Ylen johdon viimeaikaiset nimitykset ja ulostulot luovat mielikuvan kaupallisen median lähettiläistä, joiden tehtävä on nakertaa Yleä sisältä käsin. Yleä kiistattomasti suitsivaa lakimuutosta Ylen johto kuvasi ”mahdollisuudeksi”.
Oman oksan sahaus ei ole Ylessä uusi asia.
Oman oksan sahaus ei ole Ylessä uusi asia.
Konkreettisesti se näkyy siinä, mitä Ylen radiokanaville on tapahtunut. Ylessä on jo pitkään hävetty sen olemukseen oleellisena osana kuulunutta korkeatasoista, vakavaa tekemistä.
On hämmentävää kuunnella aamulypsyyntynyttä Ylexiä tai novattunutta Radio Suomea, joita ei monin paikoin enää tunnista Yleksi. Kaupallisilta kanavilta tuttua heppoista juontajaparijutustelua on nykyään tarjolla jopa Yle Puheella. Merkityksellisestä radiosta alkaa olla jäljellä enää Yle Radio 1.
Kun tätä linjaa jatketaan riittävän kauan, emme enää edes muista, että radio voisi olla älyllinen, ajatuksia herättävä ja mieltä avartava media. Jotain ihan muuta kuin kapea hittilista, kuuntelijoiden tekstareita ja stand up -seurustelua.
Jotain sellaista kovatasoista, mitä Yle teki vielä 1990-luvulla, esimerkiksi Radiomafia.
Kun tasokas tekeminen katoaa, yleisö ei osaa sellaista vaatiakaan. Kokonainen ammattikunta nimeltä ”radiotoimittaja” tekee kuolemaa. Miksi kukaan opiskelisi työhön, jota ei ole?
Kutsunkin kaupallisen median lobbauskoneiston apuun: aloittakaa kampanja merkityksettömän lätinän häätämiseksi Ylestä.
Lätinän voisi määrätä kaupallisten monopoliksi. Sitä on tässä maailmassa ihan tarpeeksi ilman veronmaksajien rahoja.