Minäkin haluan Suomen takaisin

Muuan puolue kehottaa näissä vaaleissa äänestämään Suomen takaisin.

Olen samaa mieltä.

Haluan takaisin sen Suomen, jossa politiikka oli harras ja asiallinen tapa vaikuttaa. Haluan takaisin sellaiset vaalit, joissa ehdokkaat puhuvat vakavasti vakavista asioista, ja ainoat, jotka hermostuvat, ovat Leif Salmén ja Pekka Oksala.

Siinä Suomessa, joka joskus oli, politiikan pahin häirikkö oli niin kiltti mies kuin Veikko Vennamo.

Vennamon aikaan ei tiedetty uudesta normaalista, jossa kokonaisia vaalikampanjoita rakennetaan vihan ympärille. Vaalikentillä ehdokkaita häiritään, solvataan ja tönitään. Suosituin mielipide on se, joka saa jonkun kokonaisen ryhmän suuttumaan ja kaivaa taitavasti juoksuhautoja yhä syvemmälle.

Osa mielipiteistä on parempi jättää kertomatta kokonaan. Osa ei halua enää lähteä ehdokkaaksi, jotkut jättävät eduskunnan ennenaikaisesti.

Entisessä Suomessa paikastaan luopuvat kansanedustajat lähtivät Arkadianmäeltä hyvin mielin. He eivät läksiäishaastattelussa sanoneet, että politiikan tekemiseen on ilmestynyt piirteitä, jotka ovat muuttaneet ilmapiirin oudoksi.

Haluan takaisin Suomen, jossa asioista puhuvat asiantuntijat, ja ne, jotka eivät asioita tunteneet, kuuntelivat heitä, jotka tuntevat.

Siinä Suomessa, jota kaipaan, jokainen ölähdys ei ollut yhtä arvokas, eikä lämpömittarin omistaminen valtuuttanut pakkaspäivänä lausumaan ivallisesti ”missäs se ilmastonmuutos nyt on”.

Siinä Suomessa oli vuosisatoja ollut perinne, että paikat jätetään tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin ne edelliseltä saatiin. Siinä Suomessa ei selitelty, että minähän olen vain promillen osa mistään.

Haluan takaisin sen Suomen, jossa me söimme koulussa ja armeijassa tyytyväisinä pinaattikeittoa ainoana ruokalajina ilman, että joku uhriutuva liharaivoaktivisti tekee siitä kasvisruuan pakkotuputusta.

Samaisessa Suomessa opimme myös, että kaikki ihmiset ovat ehdoitta samanarvoisia uskontoon, ihonväriin tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Ja että yksilö on vastuussa vain itsestään, eikä yksilöitä voi koskaan syyllistää oman viiteryhmänsä jäsenten teoista.

Se Suomi on ottanut ihan muutaman vuoden aikana todellisen takapakin, ja se mitä nyt tapahtuu, on pelottavaa.

Se Suomi oli isoille vihaisille huutajille liikaa, ja siitä on nyt päästävä eroon. On saatava takaisin vahvimpien Suomi, jossa enemmistöä ei alisteta milloin milläkin tuputuksella: kasvisruualla, sähköautoilla, naisten ja vähemmistöjen oikeuksilla tai luonnon kunnioituksella.

Haluan takaisin Suomen, jossa tämä vastenmielinen vihan aikakausi onkin vain paha uni, jota ei edes tarvinnut nähdä.