Peliä Moskovan kortilla

Moskovan kortti on ollut ahkerassa käytössä Euroopan yhdentymisessä.

Valmistelut liittovaltioon tähtäävän Maastrichtin sopimuksen aikaansaamiseksi käynnistettiin 1980-luvun lopulla. Pontimena oli Neuvostoliiton muodostama turvallisuusuhka. Sopimus solmittiin, vaikka uhka Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajotessa poistui.

Federalistien pyrkimys EU:n kehittämiseksi liittovaltioksi tai jopa yhtenäisvaltioksi ei ole johtanut yhtenäiseen ja vahvaan unioniin. Se on päinvastoin synnyttänyt ristiriitoja ja hajaannusta.

Tämä näkyy erityisen selvästi euroalueen kehityksestä. Liian erilaisten maiden mukaan ottaminen on johtanut taloudellisiin vaikeuksiin ja vakaviin ristiriitoihin jäsenmaiden sisällä ja niiden välillä.

Britannian kansanäänestyksen lähestyessä Moskovan kortti on otettu esille. On sanottu, että Britannian eroaminen Euroopan unionista heikentäisi sitä. Tämän sanotaan olevan eduksi Venäjälle.

Niin oudolta kuin se monen mielestä tuntuukin, brittien ”ei” EU:lle saattaisi vahvistaa Euroopan yhtenäisyyttä. Seurauksena voisivat olla neuvottelut, joiden tuloksena saattaisi olla Britannian säilyminen osana syvällisesti uudistuvaa ja sisäisesti eriytyvää unionia.

Suomessa Moskovan korttia on ryhdytty käyttämään perusteena sille, että Suomen tulisi pysyttäytyä euroalueessa.

Professori Sixten Korkman on viime aikoihin saakka pyrkinyt perustelemaan kantaansa taloudellisilla näkökohdilla. Nyt hän kirjoitti HS-kolumnissaan, että euroalueesta eroava Suomi eristäytyisi, ja Vladimir Putin olisi ainoa ystävämme.

Tuo kannanotto osoittaa Korkmanin tulleen siihen tulokseen, että taloudellisia perusteita Suomen pysyttäytymiseksi euroalueessa ei ole. Eroaminen olisi meille eduksi, eikä se olisi kovin vaikeaa eikä kallista. Hyödyt olisivat monen verroin suuremmat.

Kun taloudelliset argumentit loppuvat, professori turvautuu poliittisiin. Nekään eivät vakuuta. Euroalueen hallittu osittainen purkautuminen yhtenäistäisi ja vahvistaisi Eurooppaa.