USA:n vaalitulos kertoo senkin, että politiikassa on sittenkin parempi pyrkiä yhteisymmärrykseen kuin vastakkainasetteluihin
Kun Yhdysvaltojen presidentinvaalien viestejä puidaan, huomataan varmasti sanoa sekin, että politiikka on taas menossa terveempään suuntaan.
Se ei sittenkään ole lopullisesti tositeeveetä ja jyrkkiä vastakkainasetteluja. Julkisuutta niillä saa, mutta kansakuntien päätöksentekijöiltä odotetaan enemmän.
Suomessakin saatettiin ajatella, että demokraatit tekivät virheen, kun asettivat Joe Bidenin ehdokkaakseen. Hän tuntui kilpailijaansa verrattuna kovin tavalliselta, liiankin rauhalliselta ja suorastaan värittömältä.
Mutta näin ajatelleet ovat joutuneet korjaamaan käsityksiään. Juuri sellainen presidenttiehdokas tarvittiin, jotta ero yhteistyökykyisen politiikan hoitamisen ja moukkamaisen itsensä kehuskelun välillä kävisi riittävän selväksi.
VIIME vuosina Suomessa politiikan trendi on ollut polarisaation lisääntyminen. Politiikan on sanottu kaksinapaistuvan. Tätä mieltä ovat monet tutkijatkin olleet.
Jyrkimmissä arvioissa on ennustettu, että vain vastakohtaisuudet vetävät. Vihreät ja perussuomalaiset menestyvät, ja keskustan kaltainen maltillinen liike jauhautuu kuoliaaksi.
Yhtäkkiä näyttää siltä, että kehitys voi ollakin aivan toisenlainen.
Yhtäkkiä ymmärretään, että politiikka onkin arkista yhteisten asioiden hoitoa, mikä tarvitsee yhteistyötä ja kompromisseja.
Yhtäkkiä havaitaan, että yksinkertaistukset ja jyrkät vaatimukset eivät sittenkään ole kestäviä politiikan työkaluja.
Vain perussuomalaisten kellokkaat ovat olleet pettyneitä ja happamia, kun Trump joutuu lähtemään Valkoisesta talosta. He ovat tunteneet Trumpin hengenheimolaisekseen ja suorastaan idolikseen.
SUOMALAISTEN ylivoimaisen enemmistön sympatiat ja kannustukset ovat varmasti olleet Bidenin puolella. Hänessä on nähty sellaista sivistystä, osaamista ja yhteistyöhalua, joita kilpailijalta on puuttunut.
Mieltä on lämmittänyt esimerkiksi silloisen varapresidentti Bidenin tervehdys satavuotista itsenäisyyttään juhlineelle Suomelle joulukuulta 2016, jonka monet mediat ovat taas julkaisseet, esimerkiksi HS (8.11.). Suomalainen yhteiskunta sai siinä osuvaa arvostusta, ajattelemme.
Vain perussuomalaisten kellokkaat ovat olleet pettyneitä ja happamia, kun Donald Trump joutuu lähtemään Valkoisesta talosta. He ovat tunteneet Trumpin hengenheimolaisekseen ja suorastaan idolikseen.
Tämä näkyi jopa silloin, kun Nobel-komitea päätti myöntää rauhanpalkinnon Maailman ruokaohjelmalle, kaikkein heikoimpien auttajalle.
Suomi kiitteli tätä YK-järjestöä presidenttiä myöten ”ansaitusta voitosta”, mutta perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-Ahon mielestä valinta meni väärin. Palkinto olisi pitänyt myöntää hänen mielestään Trumpille (Twitter 9.10.).
Se oli niin hämmästyttävää, että nytkin sopii kysyä, ymmärtävätkö tavalliset perussuomalaisten kannattajat vieläkään, minkälaiset aatteet Halla-ahon puoluetta oikein innostavat?
KESKUSTAA Yhdysvaltain vaalin tulos saa kannustaa, sillä puolueen ydintä on ihmisten tavallisten asioiden hoito. Niitä varten valitaankin uudet kuntapäättäjät taas muutaman kuukauden kuluttua.
Vaaleihin tarvitaan ehdokkaiksi tavallisia kuntalaisia.
Tarvitaan ihmisiä, jotka jaksavat kiinnostua oman kunnan kehittämistoimista, terveysasioista, ikäihmisistä, elinkeinopolitiikasta, päivähoidosta, kouluverkosta ja kaikesta muusta sellaisesta, mikä liikuttaa tavallisen kuntalaisen arkipäivää.
Niin kuin Amerikoissa nähtiin, suunsoitto kyllästyttää. Se ei anna vastauksia eikä ohjaa ratkaisuihin.