Työmarkkinasopu on koko kansakunnan etu
Työmarkkinajärjestöjen suhteet kärjistyivät viime viikolla, kun Elinkeinoelämän keskusliitto irtisanoi keskusjärjestötason sopimukset. Metsäteollisuus puolestaan ilmoitti vetäytyvänsä Suomen mallia koskevista neuvotteluista.
Työnantajaleirin ilmoitukset herättivät pahaa verta niin työntekijäjärjestöissä kuin puoluekentän vasemmalla laidalla.
EK:n mukaan sopimusten irtisanomispäätökseen ei liity dramatiikkaa. Se perustui EK:n aikaisempaan linjaukseen siirtyä liittokohtaisiin sopimusneuvotteluihin.
EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kritisoi Iltalehden blogissa (17.2.) ankarasti entisen työnantajansa toimia. Laatusen mielestä EK:n pelisilmä petti raskaasti.
Syitä, miksi metsäteollisuus irtautui vientivetoista palkkamallia eli Suomen mallia koskevista neuvotteluista, voi vain arvailla. Lopullinen totuus selvinnee vasta ensi syksynä alkavissa neuvotteluissa.
Jotain metsäteollisuudella täytyy olla takataskussa, niin määrätietoisesti se on pyrkinyt pois kaikista isoista sopimuksista tai sitoumuksista. Liitto on irtisanoutunut lyhyessä ajassa niin kilpailukykysopimuksesta, EK:sta kuin Suomen mallista.
Työmarkkinoiden sisäisten paineiden purkaminen vie aina oman aikansa.
Oppositiopuolueet ovat luonnollisesti yrittäneet työntää työmarkkinoiden ongelmia hallituksen niskaan.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ehättikin vaatia viime viikonvaihteessa pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) ripeitä toimia työmarkkinatilanteen rauhoittamiseksi. Rinne sanoi, että ”jos hän olisi pääministeri”, hän kutsuisi työmarkkinajärjestöjen johtajat pikaisesti koolle.
Vielä vuosi sitten Rinne oli vahvasti sitä mieltä, että poliitikkojen ei kannata puuttua pitkällä tikullakaan työmarkkinaosapuolten välisiin neuvotteluihin. Rinne totesi Kauppalehden haastattelussa (18.2.2016), että ”kun poliitikot sotkeentuvat työmarkkinoihin, syntyy sutta ja sekundaa”.
Rinteen neuvoja kuunnellessa on hyvä muistaa, että oppositiojohtajan keskeinen tavoite on vahvistaa oman puolueensa kannatusta.
Työmarkkinajärjestöjen viilentyneet välit lisäävät hallituksen tuskaa. Suomen orastavan talouskasvun kannalta olisi surkeaa, jos syksyn työmarkkinaneuvotteluihin lähdettäisiin ristiriitaisissa tunnelmissa.
Hallituksen ja koko kansakunnan intressissä on, että työmarkkinaosapuolet löytävät yhteisen sävelen ja luottamuksen – mitä pikemmin, sitä paremmin. Hallitus ei voi olla näissä neuvotteluissa keskeisessä roolissa. Tätä tuskin haluavat työmarkkinajärjestötkään.
Työmarkkinoiden sisäisten paineiden purkaminen vie aina oman aikansa. Tulevista aikatauluista voisi sopia jo tänään, kun pääministeri Sipilä tapaa työmarkkinajohtajat Talousneuvoston kokouksessa.