Tosi tieto on haavoittuva ja demokratia hauras
Kylmän sodan jälkeisen suojasään aikana ehdittiin unelmoida monesta asiasta, kuten demokratian voittokulusta ja vapaan sensuroimattoman tiedonkulun voimasta.
Moni ehti ajatella, että ainakaan Euroopassa armeijoita ei enää tarvita muuhun kuin tietynlaiseen varmistukseen.
Neuvostososialismi romahti ja avautui demokratiaan, ja kommunistinen Kiinakin avasi ovensa kapitalismille.
Pian kävi selväksi, että länsimainen demokratiakäsitys ei istu Venäjälle muuten kuin väljänä raamina, ja Kiinaan demokratiasta ulottuu vain pieni häivähdys.
Yhdysvallat on yhä demokratian suurvalta, mutta kylmä viima kävi sielläkin äskeisissä presidentinvaaleissa.
Ja Eurooppa on ryhtynyt jälleen kohentamaan sotilaallista varustautumistaan.
Demokratia ja sen perustavat ihmisoikeudet ovat joutuneet yllättäen puolustuskannalle.
Tosiasioihin perustuva vapaa tiedonvälitys on osoittautunut hauraaksi ja voimattomaksi uudenlaisten propagandamekanismien edessä.
Se ei ole sellainen demokratiaa takaava ja eteenpäin vievä voima, jollaisesta haaveiltiin kylmän sodan jälkeen ja jo sitä ennen toisen maailmansodan päätyttyä.
Demokratia ja sen perustavat ihmisoikeudet ovat joutuneet yllättäen puolustuskannalle. Heikkouden tilassa kyyristelevä Euroopan unionikaan ei ole välttynyt demokratiaa halveksuvalta tartunnalta.
Historia ei toista itseään, mutta etenee usein sykleinä tai jonkinlaisina muotiaaltoina.
Nationalismi ja totalitarismi veivät Euroopan ja suuren osan muutakin maailmaa toiseen 30-vuotiseen sotaan viime vuosisadalla. Sitä seurasi toivon ja edistyksen aalto, joka hyytyi nopeasti kylmäksi sodaksi.
Kylmän sodan jälkeen nousi uusi optimismi, joka nyt on taantunut maailmalla ja kansojen sisällä oudon epäluulon ja suoranaisen vihanpidon vaiheeksi.
Uutta aaltoa kannattaa odottaa ja sen hyväksi pitää tehdä työtä.