Tieto lisää ymmärrystä, ja nyt Suomen jokahetkisestä sähköntarpeesta saa tosi havainnollisen kuvan

Pääkirjoitus

Kantaverkkoyhtiö Fingridin uusi, kaikille avoin sovellus Suomen sähkönkulutuksesta ja sähköntuotannosta antaa aineksia keskusteluun enemmän kuin monet selvitykset.

Fingridin sivuilla näkyy kolmen minuutin välein päivittyvä data.

Sen luvut ja kartat kertovat, paljonko sähkön kulutus Suomessa on, paljonko sähkön tuotanto Suomessa on, miten tuotanto jakaantuu ja mistä Suomeen sähköä kulloinkin tuodaan ja minne viedään. Sähkön hinnanmuutos näkyy, samoin kuin kulutetun sähkön hiilidioksidipäästöarviokin.

Kannattaa käydä katsomassa. Havainnollinen ja selkeä sivu kertoo perusasioita.

SIVULTA näemme, että kulutuksemme on jatkuvasti paljon enemmän kuin sähkön tuotanto Suomessa. Aukkoa on helposti enemmän kuin koko vesivoiman tuotto.

Tuotannon määrä vaihtelee tolkuttomasti. Ydinvoiman tuotanto on vakaa silloin, kun huoltoseisokkeja ei ole, mutta muiden tuotantomuotojen luvut vaihtelevat suurestikin.

Eniten vaihtelevat tietysti tuulivoima ja aurinkovoima. Vesivoimaa säätelevät vuodenajat ja sadanta. Kaukolämmön yhteistuotannon myötä syntyvän sähkön määrä on kiinni vuodenajoista. Teollisuuden yhteistuotantosähkö riippuu teollisuuden omista tarpeista.

Mutta aurinkosähkökin kannattaa siis noteerata – päivällä ja kesällä. Yöksi se painuu aina nollaan, mutta aurinkoisena ja vähätuulisena päivänä aurinkovoiman avulla saatetaan tuottaa enemmän sähköä kuin tuulivoimalla.

Sähkön tuotantorakenne on monimutkainen yhdistelmä, kun samaan aikaan saatetaan tuoda ja viedä sähköä. Silti tuontitarvetta on Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeenkin.

KUN Olkiluoto 3 pääsee täyteen tehoonsa, se lisää Suomen sähköntuotantokapasiteettia yli kymmenen prosenttia. Sähköomavaraisuus paranee, ja sähkö riittää paremmin talvella.

Huomatkaamme Fingridin arviosta kuitenkin tämä:

”Olkiluoton 3:n valmistuminen myös vähentää sähköntuontitarvetta. Toisaalta voidaan olettaa, että myös sähkön vienti Suomesta kasvaa, erityisesti Viroon.  Jatkossa voidaan olettaa myös sähkönsiirron Suomen ja Etelä-Ruotsin välillä vaihtelevan nykyistä enemmän.”

Monimutkainen yhdistelmä siis, kun samaan aikaan tuodaan ja viedään sähköä. Mutta tuontitarvetta on Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeenkin.

SUOMEN sähköntuotantoa on rakennettu viisaammin kuin monessa muussa maassa. Silti insinööreillä riittää vielä töitä kohti omavaraisuutta. Sähkön tarve kasvaa, ja kansainvälistä tilannetta ei ole helppo ennakoida.

Onneksi Siperia on opettanut.

Niinpä uuden mielipidetiedustelun mukaan (Kantar Public 11.5.) ydinvoiman kannatus on Suomessa korkeammalla kuin koskaan. Myönteisesti ydinvoimaan suhtautuu nyt 60 prosenttia, kielteisesti vain 11 prosenttia.

Tieto kuvastanee laajemminkin kansalaisten mielialoja. Sähkö on välttämättömyyttä, ja kuohuvat ajat saavat suhtautumaan siihen arvostavasti. Myös se ymmärretään, että ydinvoima ei edistä ilmastonmuutosta.

Lisäydinvoimaa ei tosin noin vain toteuteta. Viisasta onkin edetä kaikilla sähköntuotannon sektoreilla sekä säästölinjalla. Vuodenajoista ja säistä riippumatonta perusvoimaa pitää kuitenkin olla aina riittävästi.

Ja vanha ongelma vaivaa yhä: Sähköä on vaikea varastoida. Oikeastaan ainoa suuren mitan varastointitapa ovat vesistöjen altaat. Tehokas tapa se onkin.

”Jos haluaisimme varastoida saman määrän energiaa akkuihin kuin mitä meillä on varastoituneena Kemijoen altaassa, tarvitsisimme noin 200 000 merikontin kokoista akkua”, kertoo Fortum sivuillaan.

Pohtikaamme sitäkin.