Teollisuusliitto tekee keskitettyä palkkaratkaisua teknologiateollisuuden kanssa
Teollisuusliiton ja teknologiateollisuuden neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta katkesivat viime viikolla, minkä jälkeen Teollisuusliitto, toimihenkilöiden ammattiliitto Pro ja ylempien toimihenkilöiden YTN antoivat varoituksen kolmen päivän lakosta helmikuun alussa 50 suuressa teollisuusyrityksessä.
Neuvottelut siirtyivät saman tien valtakunnansovittelijan toimistoon Helsingin Bulevardille. Tämä on poikkeuksellista. SAK:n mahtiliitto on pitänyt jopa kunnia-asiana, että se pystyy sopimaan työehdoista suoraan työnantajan kanssa ilman sovittelijan apua.
Poikkeuksellisena voi pitää sitäkin, että teollisuusliiton ja teknologiateollisuuden neuvottelut ovat menneet näin pahasti jumiin. Onhan juuri tämä ala näyttänyt esimerkkiä esimerkiksi paikallisessa sopimisessa, ja alan neuvottelusuhteet ovat muutoinkin olleet hyvät.
Tällä kertaa neuvotteluja vaikeuttavat ulkopuoliset tekijät, jotka eivät ole sen paremmin työnantajien kuin työntekijöidenkään määräysvallassa.
Ukrainan sodan seurauksena inflaatio on ryöpsähtänyt lähes kymmenen prosentin vauhtiin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Palkansaajat odottavat luonnollisesti korotuksia, jotka säilyttäisivät ostovoiman mahdollisimman pitkälle. Sen parantamisesta ei nyt edes haaveilla.
SAK asetti joulukuussa tavoitteeksi Saksan tasoon vertautuvat palkankorotukset. Vertailukohta on Saksan metallin palkkaratkaisu, joka nostaa palkkoja tänä vuonna 5,2 prosenttia ja ensi vuonna 3,3 prosenttia.
Työnantaja ei ole pitänyt tämän suuruisi korotuksia mahdollisena, koska ne vaarantaisivat viennin kilpailukykyä.
Työehtoneuvottelujen perinteisiin kuuluu, että osapuolilla on erilaiset käsitykset siitä, millainen palkkakehitys Saksassa on ollut Suomeen verrattuna vaikkapa vuodesta 2018 lähtien.
Nyt ainakin painetta on riittävästi. Toivottavasti pilli viheltää ennen kuin koko pannu räjähtää.
Neuvotteluja vaikeuttaa myös rooli, jonka Teollisuusliitto on tahtomattaan saanut. Kunta-alalla tehtiin viime kesänä sopimus, jonka mukaan kuntien palkat nousevat seuraavan viiden vuoden ajan prosentin enemmän kuin vientialojen palkat.
Sekä vientialojen työnantajat että työntekijät ovat haukkuneet kunta-alan ratkaisun moneen kertaan.
Kaiken lisäksi EK:n jäsenliitot ovat sitoneet omat ratkaisunsa Teollisuusliiton sopimukseen.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto onkin ihmetellyt, että hänen pitäisi nyt neuvotella palkat paitsi omille jäsenilleen myös jopa miljoonalle muulle työntekijälle.
Omat mausteensa neuvotteluihin tuo Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vuonna 2015 tekemä päätös lopettaa keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen teko.
Käytännössä neuvottelut ovat senkin jälkeen olleet hyvin keskitettyjä työantajien osalta. EK:n jäsenliitot ovat pyrkineet pitämään tarkasti huolta siitä, että millään alalla ei ylitetä vientiteollisuuden palkkaratkaisuja.
Kunta-ala rikkoi tämän mallin viime kesänä.
Nyt myös SAK-lainen ay-liike on päättänyt omista vastatoimistaan työnantajille. Sen jäsenliitot tukevat Teollisuusliittoa, jolle työnantajat ovat antaneet päänavaajan roolin.
Esimerkiksi AKT:n sopimus päättyy tammikuun lopussa. Liitto on varoitellut lakoista, jos neuvotteluissa ei saavuteta tulosta sitä ennen.
AKT hallitsee Suomen satamia ja kykenee halutessaan pysäyttämään koko Suomen viennin ja tuonnin.
Myös palvelualojen ammattiliitto PAM uhkaa kolmen päivän lakolla 6.-9. helmikuuta, jos kaupan alan neuvottelussa ei päästä sopuun.
Neuvotteluilla on tällä kertaa myös poliittinen ulottuvuutensa, järjestetäänhän maassa eduskuntavaalit 2. huhtikuuta. Varsinkin SAK:n liitot nostavat nyt jäsentensä toimintaintoa. Sille voi olla käyttöä myös vasemmistopuolueille vaalitaistelun loppusuoralla.
Valtakunnansovittelija Anu Sajavaaralla onkin kova urakka teknologiateollisuuden sovittelussa. Mutta kuten entinen työnantajien pomo Tapani Kahri joskus totesi, pilli ei vihellä, ellei pannussa ole painetta riittävästi.
Nyt painetta on riittävästi. Toivottavasti pilli viheltää ennen kuin koko pannu räjähtää.
Bulevardilla tehdään nyt käytännössä keskitettyä palkkaratkaisua, jota ei vain saa tupoksi nimittää.
