Rokotusjärjestyksestä ei kannata tehdä poliittista kysymystä

Pääkirjoitus

Koronarokotukset ovat edenneet Suomessa alkukangertelun jälkeen kohtuullisen ripeästi muuhun Eurooppaan verrattuna. Vähintään yhden rokotuksen on saanut jo yli 800 000 suomalaista, noin 15 prosenttia väestöstä.

Koronavirus ja varsinkin sen helpommin tarttuvat muunnokset leviävät kuitenkin edelleen nopeasti väestön keskuudessa. Kriittisin tilanne on pääkaupunkiseudulla ja Varsinais-Suomessa. Näillä alueilla sairaanhoidon kuormitus on noussut jo lähelle riskirajaa.

Epidemian alueellinen keskittyminen on virittänyt keskustelua siitä, pitäisikö kansallista rokotusjärjestystä muuttaa. Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi sunnuntaina, että hallitus on valmis antamaan asiasta esityksen, kun riskiryhmät on saatu rokotettua koko maassa.

Tämä onkin järkevä linjaus. Ensin pitää saada rokotettua ne kansalaiset, joille korona muodostaa suurimman kuolemanvaaran.

Riskiryhmät ovat hyvin tiedossa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä suuremman vaaran tämäkin virus aiheuttaa. Siksi on järkevää rokottaa ensin kaikki yli 70-vuotiaat. Sen lisäksi on joukko sairauksia, jotka ovat vaarallinen yhdistelmä koronan kanssa nuoremmillakin ihmisillä.

Itsestään selvää on, että terveydenhuollon ammattilaiset, lääkärit ja hoitajat pitää rokottaa ensimmäisten joukossa.

Suurin riski liittyy kysymykseen siitä, voivatko rokotetut ihmiset olla edelleen taudinkantajia ja levittää virusta, vaikka eivät itse siihen enää sairastuisikaan. Tämä kysymys pitää huolella selvittää.

Kun nämä ryhmät on rokotettu, voidaan harkita alueellisia painotuksia. Tätä pohdintaa voidaan tehdä nyt kaikessa rauhassa muutama viikko. Annosten jakelu eri puolille maata on niin tiukasti aikataulutettu, että sen nopeammin järjestystä ei voida muuttaakaan.

Lähiviikkojen aikana voidaan selvittää myös mahdolliset riskit, joita alueelliseen painotukseen voi liittyä.

Suurin riski liittyy kysymykseen siitä, voivatko rokotetut ihmiset olla edelleen taudinkantajia ja levittää virusta, vaikka eivät itse siihen enää sairastuisikaan. Tämä kysymys pitää huolella selvittää.

Vastuulliset päättäjät eivät voi ottaa sellaista riskiä, että rokotetut ja taudilta turvassa olevat helsinkiläiset, espoolaiset, vantaalaiset ja turkulaiset levittäisivät liikkuessaan virusta muualle Suomeen, jossa ihmisiä ei ole vielä rokotettu.

Muutoin alueellisten painotusten muuttamisesta ei kannata tehdä poliittista kysymystä. Jos sillä voidaan pysäyttää viruksen riehuminen pahimmilla alueilla ilman riskiä ongelmien siirtymisestä muualle, tätä keinoa kannattaa käyttää.

Kysymys on puhtaasti lääketieteellisestä harkinnasta, jota ei pidä politisoida.