RKP ja vihreät ovat kumpikin ahtaassa raossa
Tämän vuoden puoluekokousten sarja alkoi viikonvaihteessa RKP:n ja vihreiden kokouksilla. Puolueita yhdistää se, että molemmat ovat ajautuneet ahtaaseen rakoon politiikassa.
RKP on menossa kokoomuksen Petteri Orpon johtamaan oikeistohallitukseen yhdessä perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kanssa.
Puolue on pitkin matkaa kipuillut yhteistyötä perussuomalaisten kanssa, koska ne edustavat esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa poliittisen kentän ääripäitä.
Puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson onkin moitiskellut Orpoa siitä, että hallituksen muodostaja on jättänyt RKP:n yksin vääntämään perussuomalaisten kanssa.
Henriksson torjui kuitenkin linjapuheessaan SDP:n maanittelut oikeistohallituksen kaatamisesta. Jos RKP lähtisi Säätytalosta, se ei välttämättä olisi mukana kokoomuksen ja SDP:n sinipunahallituksessa, Henriksson järkeili.
Henriksson viittasi ilmeisesti Juha Sipilän (kesk.) hallitusneuvotteluihin vuonna 2015. RKP ei silloin mahtunut keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitukseen.
Seuraavat neljä vuotta ovat joka tapauksessa RKP:lle haasteelliset, jos puolue menee Orpon oikeistohallitukseen. Puolue joutuu samanlaiseen asetelmaan kuin keskusta viime vaalikaudella Antti Rinteen ja Sanna Marinin demarivetoisissa hallituksissa.
RKP olisi Orpon hallituksessa ainoa puolue, joka oli mukana myös Rinteen/Marinin hallituksissa. Kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit olivat viime kaudella oppositiossa ja tottuivat tekemään yhteistyötä.
Orpon hallituksessa RKP:n pitäisi sietää muiden hallituspuolueiden arvostelua, että kaikki Suomen ongelmat johtuvat viime vaalikauden väärästä politiikasta.
Viime vaalikaudella keskusta oli ainoa puolue, joka oli mukana myös Sipilän hallituksessa. Vasemmistopuolueet ja vihreät nousivat hallitusvaltaan oppositiosta, missä ne olivat keskittyneet Sipilän hallituksen arvosteluun.
Orpon hallituksessa RKP:n pitäisi sietää muiden hallituspuolueiden arvostelua, että kaikki Suomen ongelmat johtuvat viime vaalikauden väärästä politiikasta.
Vihreiden kokouksessa suurin mielenkiinto kohdistui puheenjohtajan valintaan.
Puolueen jäsenäänestyksessä varsinaissuomalainen Sofia Virta (32) voitti uusmaalaisen Saara Hyrkön (35) selvin luvuin. Molemmat ovat toisen kauden kansanedustajia.
Virran voiton selityksenä on pidetty sitä, että hänen koettiin tulevan niin sanotun puolue-eliitin ulkopuolelta toisin kuin Hyrkkö, jolla on pidempi kokemus puolueessa.
Lisäksi Virta on profiloitunut talouspolitiikassa oikeistolaisemmaksi vaihtoehdoksi vihreiden viime vuosien linjalle. Hän korostikin linjapuheessaan yritysten tärkeyttä Suomen hyvinvoinnille.
Vihreät toivovat Virran houkuttelevan takaisin ääniä, jotka se menetti SDP:lle huhtikuun vaaleissa. Sanna Marin onnistui rakentamaan vaaleihin asetelman, jossa SDP oli ainoa vaihtoehto perussuomalaisille. Monet vihreiden kannattajat äänestivät sen vuoksi SDP:tä.
Vihreät pyrkivät nyt Virran johdolla tekemään erityisesti talouspolitiikassa selvän pesäeron sosiaalidemokraatteihin. Mutta puolue pyrkii vetoamaan myös kokoomuksen liberaalisiiven äänestäjiin, jotka vierastavat yhteistyötä perussuomalaisten kanssa.
Virran urakka on vähintäänkin haastava raskaan vaalitappion jälkeen, saihan puolue vain 13 kansanedustajaa. Tuon kokoisen oppositiopuolueen on vaikea nousta johtamaan poliittista keskustelua.
Rohkeutta Virralta ei ainakaan puutu. Hän otti tavoitteekseen pääministeripuolueiden haastamisen kymmenen vuoden tähtäimellä.
Viimeksi vihreät haaveilivat pääministerin paikasta syksyllä 2017, jolloin puolueen gallup-kannatus lähenteli 18 prosenttia. Huhtikuun vaaleissa ääniosuus oli tasan seitsemän prosenttia.
Vihreät toivovat vetoapua ensi vuoden presidentinvaaleista, joissa gallup-kärkeä pitää tällä hetkellä ulkoministeri Pekka Haavisto. Hän pyrkii tosin häivyttämään puolueväriä pyrkimällä presidentiksi valitsijayhdistyksen eikä puolueen ehdokkaana.