Onko SDP:stä vaihtoehdoksi?

Alkukesän mielipidemittausten mukaan oppositiopuolueiden kannatuskilpailussa ollaan palaamassa 2015 eduskuntavaalien jälkeiseen asetelmaan.

Kun SDP:n kannatus kuihtuu, kisa opposition henkisen johtajan paikasta kiihtyy.

SDP:n eräänä kirittäjänä on ideologiaansa ja paikkaansa poliittisella kentällä etsivä vasemmistoliitto.

Puolue on kitkenyt pois kommunistisen änkyryyttään säilyttäen kuitenkin muassaan vivahduksen perinteistä vallankumousromantiikkaa, kansalaisten ja kansojen välistä solidaarisuutta.

Aivan viimeisten vuosien aikana vasemmistoliitto on ottanut politiikan tekemisen mallia Etelä-Euroopasta. Se on etsinyt uusia kannattajia vasemmistopopulistisilla, puolianarkistisilla näkemyksillä.

Kantopintaa ei ole ollut. Puolue on toimihenkilöistynyt.

Nyt puolue hakee nostetta uuden puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla.

Hän joutuu vastaamaan samaan haasteeseen kuin edeltäjänä vasemmistoliiton perustamisesta 1990 lähtien; puolueen ideologiaa ja poliittista asemointia on selkiytettävä.

Tosin nyt monet näkevät vasemmistoliitossa kiihkeän punan sijasta häivähdyksen purppuraa.

Uusi puheenjohtaja voi johtaa puoluettaan vähäisemmillä menneisyyden rasitteilla kuin aikaisemmat johtajat. Se antaa poliittista liikkumatilaa.

SDP ja Antti Rinne saavat vasemmistoliitosta ja Li Anderssonista haastajan.

Kyse on uusvasemmistolaisen aatteen ja politiikan sisällöstä, vallankäytön rakenteista ja luontevimmasta kannattajakunnasta.

Vasemmiston henkistä johtajuutta etsitään nyt toisenlaisen asialistan pohjalta kuin syksyllä 2015.

Uuden poliittisen tilanteen tunnistaminen ja kyky kilpailla tulevaisuuden tekijänä on SDP:lle vaativaa. Puolue on tottunut vastamaan perussuomalaisten haasteeseen, joka usein on pohjannut menneisyyden kaipuulle.

Onko äijäpuolueille enää yhtä suurta poliittista tilausta?

Äijäpuolueet ovat jakaneet keskenään noin 30–35 prosentin kannatusosuuden.

Onko äijäpuolueille enää yhtä suurta poliittista tilausta? Viimeisessä mielipidemittauksessa SDP:n ja perussuomalaisten yhteiskannatus oli pudonnut vajaaseen 27 prosenttiin.

SDP:n syksyn 2015 nousun syy oli yhteiskuntasopimus ja sen pohjalta muokkautunut työmarkkinapoliittinen asetelma.

Vastakkain olivat työantajia ja työntekijöitä edustavat korporaatiot. Työmarkkinapoliittisissa vastakkainasetteluissa SDP:n oli helppo löytää puolensa.

SDP:tä on totuttu pitämään työmarkkinapolitiikan ja valtion edun yhdistäjänä, jopa sosialidemokraattisen ay-liikkeen tavoitteet ohittaen.

Politikoidessaan kilpailukykysopimuksella puolue näversi vuosikymmeniä vaalittua uskottavuuttaan valtionhoitajapuolueena.

Nokka nousi mutta pyrstö tarttui. Sama tilanne SDP:llä voi olla edessään sosiaali- ja terveysrakenteita uudistettaessa.

Yksityiset vastaan julkiset palvelut on pohjustanut poliittista asetelma vuosikymmenten ajan. Vastakkainasettelu ei enää päde.

SDP:llä on puoluekokous helmikuussa 2017.

Runsaan puolen vuoden aikana nähdään, onko SDP:stä poliittiseksi vaihtoehdoksi vai haetaanko nostetta puheenjohtajaa vaihtamalla.