Maailma on niin monimutkainen, että hyvältäkin tuntuva päätös voi tuoda matkassaan enemmän ongelmia kuin osattiin ajatellakaan
Aina vain monimutkaisemmaksi muuttuva maailma pakottaa päättäjiä entistä huolellisempiin analyyseihin ja vaikutusarviointeihin.
On aina kysyttävä, mitä kaikkea ratkaisuistamme seuraa.
Tunteet, toiveet ja ideologiat eivät silloin ole oikein hyviä osviittoja.
JÄRKIMAANA pidetyn Saksan energiapolitiikka sopii esimerkiksi.
Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden tunnekuohussa (2011) Saksa päätti sulkea kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä.
Näin tehtiin, vaikka onnettomuus aiheutui maanjäristyksestä ja sen nostattamasta tsunamista. Niitä vaaroja ei Saksassa ole.
Mutta ydinvoima oli epäsuosiossa. Samalla ajateltiin, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen saa vauhtia.
Alasajo on edennyt hyvin. Vuodenvaihteessa pantiin kiinni taas kolme ydinvoimalaa. Loput kolme suljetaan tänä vuonna. Tuuli- ja aurinkoenergiaan on investoitu paljon.
Keskellä ilmastonmuutostaistelua Saksa paikkaa energiantarvettaan tuomalla yhä lisää fossiilista ja uusiutumatonta maakaasua – ja hiiltä polttamalla.
KOKONAISUUS menee kuitenkin päin mäntyä, jos kehitystä katsoo ilmastonmuutoksen tai kuluttajien energialaskujen näkökulmasta.
Suuretkaan investoinnit uusiutuviin eivät ole riittäneet edes ydinvoiman korvaamiseen. Ja hiilestäkin pitäisi päästä.
Parlamentti on hyväksynyt lain, jonka mukaan rusko- ja kivihiilen käyttö energiantuotannossa ajetaan alas vuoteen 2038 mennessä. Saksassa saa siis polttaa hiiltä ilmastomme iloksi kymmenen vuotta pidempään kuin Suomessa.
Mutta helppoa ei ole silti. Rusko- ja kivihiilellä tuotetaan yhä lähes kolmannes Saksan sähköstä, ydinvoimaloista ei enää virtaa tule, mutta sähkön tarve kasvaa.
Niinpä keskellä ilmastonmuutostaistelua Saksa paikkaa energiantarvettaan tuomalla yhä lisää fossiilista ja uusiutumatonta maakaasua – ja siis hiiltä polttamalla.
Ja näin mennään. Siitä on merkkinä sekin, että Saksa oli vaatimassa EU:n taksonomiaratkaisussa maakaasulle ilmastoystävällistä leimaa.
ENTÄ käytännön tulokset Saksassa?
Energian hinta on huippulukemissaan, mikä heijastuu koko Eurooppaan.
Ja Saksan kasvihuonekaasupäästöjen ennustettiin kasvaneen päättyneenä vuonna enemmän kuin kertaakaan vuoden 1990:n jälkeen (Agora Energiewende).
SAKSASSA on siis jäänyt huolellisesti pohtimatta yksi poliitikkojen vastuuseen kuuluva keskeinen kysymys:
Jos päätetään näin, mitä kaikkea siitä seuraa?
Muitakin esimerkkejä kesken jääneistä seurauksien pohdinnasta voi listata:
EU:lla on tavoite saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Sen mukaisesti halutaan suojella vähintään 30 prosenttia maa- ja vesialueista. Kaikki luonnontilaiset metsät sekä vanhat metsät olisi saatettava tiukan suojelun piiriin.
Ehkä monimuotoisuus kääntyisi elpyvään suuntaan. Mutta eikö olisi pohdittava, mitä kaikkea muuta ehdotus saa aikaan? Pienenevätkö hiilinielut? Estyykö uusiutuvien luonnonvarojen käyttö liikaa? Vastaavatko hyödyt haittoja?
Tai jos keskusta kaataa hallituksen, onko se valmis uusiin vaaleihin? Ja mitä siitä taas seuraa niin keskustalle kuin keskustaan luottaneille äänestäjillekin? Pitäisikö katsoa pidemmälle?
Tai jos Suomen Nato-jäsenyydestä pidetään jatkuvaa metakkaa, kasvaako Suomen turvallisuus todella? Vai ovatko vaatijat astuneet Putinin ansaan? Osaammeko erottaa tunteet ja järjen tässäkin asiassa?
Ei ole helppoa olla poliitikko. Sen on saanut nyt kokea Angela Merkelkin, arvostettu pitkäaikainen Saksan johtaja. Ydinvoiman alasajo kuuluu hänen saavutuksiinsa.