Luonnostaan iltavirkkuja murrosikäisiä ei kannata herättää kukonlaulun aikaan – siksi koulun pitäisi alkaa myöhemmin

Pääkirjoitus

Moni vanhempi tuskailee illalla myöhään valvovien ja aamulla väsyneiden teiniensä kanssa. Nuoret eivät kuitenkaan valvo tahallaan tai ollakseen hankalia vanhemmilleen. Vuorokausirytmiin on fysiologisia syitä.

Murrosiän alkaessa nuorten sisäinen kello viivästyy jopa monta tuntia. Murrosikäiset elävät siis jatkuvassa aikaerorasituksessa, sillä heidän luontainen uniaikansa alkaa usein vasta puolenyön jälkeen. Teinien aikuistuessa unirytmi hiljalleen normalisoituu.

Murrosikäiset elävät jatkuvassa aikaerorasituksessa.

Koska koulu alkaa usein jo kahdeksalta, suurin osa nuorista joutuu heräämään seitsemän maissa. Tämä vastaa pahimmillaan sitä, että aikuiset kiskottaisiin ylös vuoteesta jo aamuneljältä. Tämä ei kuulosta reilulta.

Murrosikäiset tarvitsevat yössä noin 8–10 tuntia unta. Jatkuva univaje on epäterveellistä ja jopa vaarallista: koulumenestys ja mielenterveys kärsivät valvomisesta, ja nuorten alttius joutua onnettomuuksiin kasvaa.

Univaje lisää myös ärtyisyyttä sekä vähentää vastustuskykyä. Erityisesti näin korona-aikana on syytä huomata, että liian vähän nukkuvat sairastuvat helposti.

Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu: koulujen alkamisajat pitäisi suunnitella nuorten, ei vanhempien, tarpeiden mukaisiksi.

Jos koulut alkaisivat aikaisintaan yhdeksältä tai jopa kymmeneltä, nuoret saisivat apua krooniseen univajeeseensa, opiskelisivat tehokkaammin ja kukaties välttäisivät sairastumisen.

Tämän lisäksi vanhempienkin elämä saattaisi helpottua: yhteiselo nuorten kanssa voi sujua sopuisammin, kun lyhyeksi jääneiden yöunien aiheuttama ärtyisyys vähenisi.