Kunnilla on nyt edessään aikamoinen mahdollisuus

Kunnissa alkaa uusi aika, kun sote-uudistus tulee voimaan vuoden 2019 alusta. Jopa puolet kuntien tehtävistä – ainakin budjettiluvuilla mitaten – jää silloin pois esityslistoilta.

Mutta muutos ei ole kunnille vain pöytäkirjaan merkittävä toteamus, vaan myös historiallisen mahdollisuus uudistua.

Tähän kannattaa nyt tarttua.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen siirtäminen maakuntahallinnon alaisuuteen vie tietysti merkittävän osan kuntien toimintatarmosta.

Muutoksen valmisteluissa on paljon tekemistä. Silti samaan aikaan pitää riittää kiinnostusta ”tulevaisuuden kunnan” pohtimiseen.

Pohdinta kannattaa myös siksi, että maassa on hallitus, joka kannustaa uudistustyöhön. Ennakkoluulottomiakin muutoksia voi saada nyt läpi.

Tämän lupaa hallitusohjelma. Sen mukaan hallitus haluaa edistää kuntien muuttumista palvelujen järjestäjästä yhä vahvemmin alueensa elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjäksi.

Tässä tarkoituksessa lisätään kuntien päätösvaltaa ja vahvistetaan paikallista vastuunottoa, harkintaa ja päätöksentekoa.

Esimerkiksi sopii uusi laki, jonka puitteissa kunnat voivat ”harkintansa mukaan” päättää, millä tavalla ne järjestävät monia palveluja, joista nyt on säädetty erillisillä laeilla.

Mutta vielä enemmän paukkuja kannattaa panna sen pohtimiseen, millä tavoin kotikunnasta saadaan ”yhä vahvemmin alueen elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjä”.

Kuntaliitossa samoin kuin erityisesti Tampereen yliopiston tutkijoiden parissa tätä on paljon pohdittukin.

Myös keskustaväki on pitänyt seminaarejaan. Niin tekivät esimerkiksi Etelä-Savon ja Itä-Savon piirit yhdessä viikko sitten.

Jokaisessa kunnassa on löydettävä omat tulevaisuuden ratkaisut lopulta itse. Konsulteista ei nyt ole juuri apua.

Yhteistä monille tulevaisuuden malleille on, että niissä etsitään kuntalaisten aktiivisuutta. Tässä onkin tekemistä.

Aktiivisuuden ensimmäinen testi ovat lähestyvät kunnallisvaalit ja niiden ehdokasasettelu.

Vaikka monenlaisia malleja ja kaavioita voidaan piirrellä, jokaisessa kunnassa on löydettävä lopulliset ratkaisut itse.

Kunnat ovat niin erilaisia. Sijainti, elinkeinorakenne, väestön ikärakenne ja monet muutkin tekijät pakottavat räätälöityihin ratkaisuihin.

Mutta niin pitää ollakin. Vain siten säilyy elävä ja omaleimainen maakuntien ja kuntien Suomi.

Yksi asia on kuitenkin hyvä tiedostaa alusta pitäen: vaikka sote-asiat lähtevät kuntien kontolta, myös niihin käytetyt rahat lähtevät.

Miten tämä tapahtuu, on vielä päättämättä. Se on kuitenkin selvää, että kuntien rahat eivät kasva muutoin kuin oman elinvoiman lisääntymisen kautta.

Siitäkin syystä ”tulevaisuuden kunnan” tekeminen on niin tärkeää.