Kokoomuksessa on näköjään tiedetty ahdistelusyytöksistä, mutta niistä ei piitattu ennen kuin julkisuus sai puolueen polvilleen
Kansanedustajan erottaminen eduskuntaryhmästä yhdestä lehtijutusta syntyneen kohun perusteella on niin raju toimi, että sellaisia ei Suomen poliittinen historia ole juuri tuntenut.
Nyt tuntee. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kansanedustaja Wille Rydmanista tuli ahdistelusyytösten takia poliittinen ruumis nopeasti ja tehokkaasti.
Rydman on jättänyt myös valiokuntapaikkansa eduskunnassa sekä kokoomuksen Helsingin valtuustoryhmän. Tuskin hänestä myöskään tulee puolueen eduskuntavaaliehdokasta.
Kokoomuksessa tehtiin siis nopeita ratkaisuja.
Jäljelle jääkin iso kysymys: Miksi puolueessa ei reagoitu jo ennemmin, vaikka tiedettiin asian vakavuus?
Vakaviahan tietojen täytyy olla, kun niiden takia eduskuntaryhmästä pannaan eroamaan.
Mutta eiköhän kokoomuksella itsellään olisi ollut vielä paremmat mahdollisuudet asioiden selvittämiseen kuin Helsingin Sanomilla?
Rydman ei ole saanut HS-jutun jälkeen (20.6.) minkäänlaista ymmärrystä tai tukea puolueensa johdolta. Kukaan ei ole edes vaatinut asioiden selvittämistä ennen erottamispäätöksiä. HS:n juttu oli ikään kuin ilmaan leijumaan jäänyt syyte ja moraalinen tuomio, yhtä aikaa.
Ja voi sanoa, että ihan aiheellisesti.
Mutta miksi näin vahva moraalinen järkytys ei noussut esiin, kun tapausten uhrit kertoivat kokemuksiaan puolueen sisällä? Yritettiinkö asiat lakaista maton alle?
Puoluetta kokoomus on nyt ainakin yrittänyt suojella. Kriisinhallintaoppien mukaisesti tehtiin äärimmäinen ratkaisu. Rydman heitettiin susille. Kertomuksista järkytyttiin, mitään ei kiistetty tai epäilty, ja toimintatavat luvattiin panna kuntoon.
Kokoomus on jopa toivonut, että poliisi selvittäisi asioita uudelleen, ja niin voi käydäkin. Toivomus oli tosin paniikkireaktio ja suorastaan hämmästyttävä ehdotus viranomaiselle. Uusi poliisitutkimus pitää asiaa vireillä. Se saattaa tuoda julkisuuteen uuttakin.
Mutta siis: Miksi vasta nyt?
Kun kysytään, niin vastataan:
Siksi, että oli pakko, kun HS:n oli tuonut asiat julkisuuteen. Kokoomuksen kannatus on korkealla, ja vaaleihin on enää reilusti alle vuosi. Ikävä julkisuus on nyt myrkkyä.
Miksi kokoomuksessa ei reagoitu jo ennemmin, vaikka tiedettiin asian vakavuus?
Media on osallistunut jutun käsittelyyn maltillisesti. Uusia käänteitä tulee kuitenkin kaiken aikaa esiin.
On käynyt ilmi sekin, että nuoria naisia ahdistava käytös näyttää olleen kokoomuksen nuorten piirissä maan tapa. Miehinen ylimielisyys ja vallan väärinkäyttö ovat olleet yleistä.
Kokoomuksen juhannussauna kiusaa puoluetta pitkään. Rydmanin maine on mennyttä, ja hänet muistetaan kauan kokoomuksen entisenä nuorisojohtajana ja puolueen nousevana kykynä.
Ajojahdistakaan on HS:ää ja muuta mediaa turha syyttää. Sen kertovat jo kokoomuspuolueen omat ratkaisutkin. Niin kovia päätöksiä ei olisi tehty, jos puolustuksella olisi ollut aseita.
Mutta nyt nähtiin, kuinka suuri voima julkisuudella on. Esimerkin pitää varoittaa, niin puolueita kuin kaikkia muitakin yhteisöjä.