Keskustan presidenttikarenssi voi päättyä 2024

Pääkirjoitus

Presidentti Urho Kekkonen jäi sairauslomalle 11.9.1981 ja jätti lopullisen eroanomuksensa 26.10.1981. Tapahtumista on kulunut 40 vuotta, mikä on antanut aihetta monenlaisiin muisteluksiin.

Viimeksi on muisteltu ”Tamminiemen pesänjakajat” -kirjan ilmestymistä lokakuun alussa 1981, vain muutama viikko Kekkosen sairausloman alkamisesta. Siitä on tehty dokumenttifilmi, joka julkaistaan kirjan 40-vuotispäivänä parin viikon päästä.

Kirjassa käsiteltiin Kekkosen mahdollisia seuraajaehdokkaita tavalla, jota Suomessa ei ollut nähty sitten vuoden 1956 presidentinvaalien. Ajan johtavien poliitikkojen heikkoudet ruodittiin perusteellisesti.

Kirja julkaistiin nimettömänä. Seuraavana vuonna kirjan tekijöiksi paljastuivat Helsingin Sanomien politiikan toimittajat. Poliittisen toimituksen esimies Aarno Laitinen sai potkut, muille jaettiin varoituksia.

Kirjan taustalla oli toimittajien tyytymättömyys Kekkosen viimeisten vuosien ilmapiiriin. Kekkosen terveyden heikkenemisestä juoruiltiin kaupungilla, mutta siitä ei saanut kirjoittaa.

KIRJA herätti ilmestyessään valtavan kohun. Poliitikot tuomitsivat sen, mutta kansa osti.

Kirjoittajien mielestä he muuttivat journalismia Suomessa. Sen jälkeen ei enää syöty poliitikkojen kädestä vaan otettiin heihin välimatkaa.

Väite on vahva, mutta kyllä siinä on perää. Sen huomaa selailemalla kirjaa. Tämän päivän näkökulmasta teksti ei vaikuta mitenkään erityisen kriittiseltä. Toimittajat käsittelevät nykyään poliitikkoja samaan tyyliin omalla nimellään.

Kekkosen viimeisistä vuosista on sittemmin kirjoitettu paljon. Historiankirjoittajilta on vain tahtonut unohtua, ketä on niistä syyttäminen. SDP suostutteli Kekkosen ehdokkaaksi vielä vuoden 1978 presidentinvaaleihin, koska ei uskonut oman ehdokkaan mahdollisuuksiin vielä tuossa vaiheessa.

Reilun kolmen vuoden mittaiseksi jääneellä viimeisellä kaudellaan Kekkonen teki kuitenkin vielä yhden valtiomiesteon torjumalla vuonna 1979 Neuvostoliiton ehdotukset yhteisistä sotaharjoituksista.

Tamminiemen pesänjakajilla on osuutensa siihen, että Presidentinlinnan ovat sulkeutuneet keskustan ehdokkailta 40 vuotta.

TAMMINIEMEN pesänjakajat voidaan liittää toiseenkin merkkipäivään. On kulunut 40 vuotta siitä, kun keskustan ehdokas on viimeksi toiminut presidenttinä. Kekkosen jälkeen SDP:n Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen toimivat vuorollaan presidenttinä yhteensä 30 vuotta. Vuodesta 2012 lähtien virkaa on hoitanut kokoomustaustainen Sauli Niinistö.

Tamminiemen pesänjakajilla on osuutensa siihen, että Presidentinlinnan ovat sulkeutuneet keskustan ehdokkailta 40 vuotta.

Kekkosen aika jätti trauman moniin vaikuttajiin, myös politiikan toimittajiin. Niin Paavo Väyrynen kuin Esko Ahokin ovat törmänneet presidentinvaaleissa vahvaan Kekkosen ja keskustan vastaiseen asennemuuriin. Keskusta on asetettu eräänlaiseen karenssiin presidentinviran suhteen.

Kekkostraumaa on potenut lähinnä yhteiskunnan vaikutusvaltainen eliitti. Kansan keskuudessa Kekkosen arvostus on säilynyt vahvana läpi vuosikymmenten.

TÄNÄÄN voidaan kysyä, olisiko tuo trauma jo helpottamassa. Presidenttigallupien kärjessä on Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, ja kannatusta on muillakin keskustataustaisilla henkilöillä Esko Ahosta alkaen.

Aho on palannut näyttävästi julkisuuteen julkaisemalla kirjoja ja televisiosarjan pääministeriajoiltaan 1991-1995. Politiikan toimittajat ovat nähneet tämän toiminnan valmistautumisena vuoden 2024 presidentinvaaleihin.

Aho on itse ilmoittanut, ettei suunnittele presidenttiehdokkuutta. Sen sijaan Olli Rehn on ilmoittanut harkitsevansa asiaa joko ensi tai sitä seuraavana kesänä. Tämän selvempää ilmoittautumista ei keneltäkään voi odottaa, kun Niinistön toimikautta on jäljellä vielä kaksi ja puoli vuotta.

Keskustan tilanne on varsin erikoinen. Sen kannatus on juuttunut puoluegallupeissa 12-13 prosentin välille. Samaan aikaan keskustan nimet keikkuvat kuitenkin presidenttigallupien kärkipaikoilla.

Gallupit vahvistavat, että kansalaiset eivät pidä presidentin valintaa enää puolue- vaan henkilökysymyksenä. Keskustalle omien ehdokkaiden suosio tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden laajentaa myös puolueen kannatuspohjaa.