Hyvä uutinen ja opastusta rautalangasta vääntämällä
Pääministeri Juha Sipilä kertoi hyvän uutisen sunnuntaina Radio Suomen Pääministerin haastattelutunnilla.
Sipilä kertoi, että hallitus on jäädyttänyt kilpailukykypakettinsa eli niin sanottujen pakkolakien valmistelun. Tämä tehtiin uudelleen virinneiden yhteiskuntasopimusneuvottelujen neuvotteluilmapiirin parantamiseksi.
Lakipaketin valmistelu on jäissä siihen asti, kunnes selviää, saavatko järjestöt aikaan tulosta korvaavista toimista kilpailukyvyn parantamiseksi, Sipilä kertoi.
Jos sopua ei synny, lait annetaan kevään aikana eduskunnalle.
Uutinen on todella hyvä ennen muuta siksi, että se kertoo tunnelmista. Ne antavat nyt toivoa siitä, että Suomen talouden nousemiseksi tarvittavaa pohjaa voitaisiin sittenkin luoda yhteistyössä sopien.
Samalla se kertoo arvostelijoille, kuinka tärkeä tavoite Sipilän yhteiskuntasopimus on ollut.
Vaikka hanke on kokenut takaiskuja, se näyttää olevan kaikkien mielestä aina vain tärkeämpi.
Ilman Sipilää ja hallitusta tällaista loikkaa ei edes yritettäisi.
Muutenkin pääministerin esiintymisestä oli kuultavissa, että nuotit ovat edelleen selvät.
Pakolaistilanne on lisännyt vaikeusastetta, mutta ei tämäkään Sipilää ole epätoivoon saattanut.
Hän vakuutti päättäväisesti toimittajille myös, että sote-uudistus on valmis ”ensimmäinen ensimmäistä 2019”.
Hallitus on työhönsä edelleen täysin sitoutunut, ja lainsäädännön valmistelu etenee, sote edellä ja aluehallinnon päätökset sen jälkeen.
”Maali on selvä, ja siihen mennään – ja piste”, Sipilä tokaisi.
Maali on selvä, ja siihen mennään. Ja piste.
Mutta piti rautalangastakin vastauksia yhä vääntää. Sen verran tosiasiat näyttävät katoavan politiikkaa työkseenkin seuraavilta kaiken maailman mediamyllytyksessä.
Yksi näitä kysymyksiä on yliopistojen rahoitus. Sitä leikataan. Tämä aiheuttaa yt-neuvotteluja, irtisanomisia ja vihaista keskustelua.
Pääministerin perustelu on kuitenkin selkeä: ”Julkisen talouden kyky rahoittaa nykymuotoisia palveluja on pysyvästi alentunut. Se tosiasia meidän pitää hyväksyä.”
Aina voi tietysti sanoa, että leikkaukset olisi pitänyt suunnata jonnekin muualle, mutta ei opetukseen ja tutkimukseen.
Mutta kun kaikkialta on säästettävä.
”Kymmen miljardin kestävyysvajeesta selviämiseksi tarvitaan hurjan paljon toimia”, Sipilä sanoi.
Samalla hän muistutti, että kovin monta vuotta taakse päin ei tarvitse palata, kun yliopistorahoituksen taso on sama kuin nyt leikkausten jälkeen.
Siinäkin Sipilä on oikeassa, että toimintaa uudelleen organisoimalla ja tehostamalla pystytään paikkaamaan rahoituksen leikkauksia.
Vai ei kai kukaan väitä, että esimerkiksi yliopistomaailmassa kaikki voimavarat ovat parhaalla mahdollisella tavalla ja välttämättömässä käytössä?