Hallituksen kakkospuolueen rooli olisi keskustalle uusi kokemus
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne jatkoi maanantaina hallitustunnustelujaan ja on luvannut ilmoittaa niiden tuloksista tiistaina. Hänen tavoitteenaan on käynnistää varsinaiset hallitusneuvottelut saman tien jo tällä viikolla.
Keskustan neuvottelijat tapasivat Rinteen sunnuntaina. Tapaaminen ei näytä ainakaan vähentäneen viime päivinä esiin noussutta vaihtoehtoa, että keskusta lähtisi sittenkin hallitukseen raskaasta vaalitappiosta huolimatta.
Rinne lonksutteli keskustalle hallitusovea jo lauantaina Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän asetti siinä tavoitteeksi hallituksen, jonka enemmistö ei olisi yhdenkään pienryhmän varassa.
Rintaan matematiikalla tällainen hallitus syntyisi esimerkiksi SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n voimin.
Rinteen kannalta on viisasta pitää keskusta näkyvästi esillä mahdollisena hallituskumppanina. Hän voi näin kiristää myönnytyksiä kokoomukselta.
Keskusta voikin olla sähköjänis, jolla Rinne kirittää kokoomuksen hallitukseen.
Vaalituloksen perusteella luontevin ratkaisu olisi edelleen SDP:n hakeutuminen yhteistyöhön joko perussuomalaisten tai kokoomuksen, miksei vaikka molempien kanssa.
Jos Rinne lopulta pyytää keskustaa kaverikseen, puolueella on vakavan harkinnan paikka. Sekä hallitukseen menon että oppositioon jäämisen puolesta voi esittää vahvoja perusteita.
Rinteen kannalta on viisasta pitää keskusta näkyvästi esillä mahdollisena hallituskumppanina. Hän voi näin kiristää myönnytyksiä kokoomukselta.
Jos keskusta menee hallitukseen, kokoomus ja perussuomalaiset ottaisivat ainakin aluksi keskustan päämaalikseen oppositiopolitiikassa. Eikä ymmärrystä olisi luvassa kovin paljon niin sanotuilta asiantuntijoiltakaan mediasta puhumattakaan.
Voi myös kysyä, onnistuuko vaalitappion vaatima analyysi ja uudistustyö paremmin oppositiossa kuin hallituksessa.
Toisaalta keskustan tila kävisi aika ahtaaksi oppositiossakin, jossa kovinta ääntä käyttävät näillä näkymin perussuomalaiset.
Jos keskusta päätyy Rinteen joukkueeseen, se kohtaisi myös yllättävän ongelman. Puolueen pitäisi opetella uudelleen hallituksen kakkospuolueen rooli. Se oli viimeksi tässä asemassa vaalikaudella 1983-1987 Kalevi Sorsan viimeisessä punamultahallituksessa.
Vuoden 1987 jälkeen keskusta on ollut vain joko pääministeripuolue tai oppositiossa. SDP:llä ja kokoomuksella on sen sijaan tuoreempaa kokemusta sekä pääministeripuolueen että kakkospuolueen asemasta.
Keskustan uudessa eduskuntaryhmässä ei ole yhtään jäsentä, jolla olisi kokemusta hallituksen kakkospuoleen roolista. Lähimmäksi pääsee Matti Vanhanen, joka valittiin eduskuntaan vuonna 1991.