Suomi-ohjelma
Koronakriisin alkaessa ihmettelin Suomen huonoa valmistautumista. Olin edeltävät vuodet johtanut Euroopan Alueiden komiteassa valiokuntaa, jolle myös kansanterveysasiat kuuluivat.
Olimme mm. hiljattain hyväksyneet yhteistyöasiakirjan Euroopan alue- ja paikallishallintojen ja Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan edustuston kanssa.
WHO:lla oli globaalit suositukset monista asioista: kasvomaskit, käsihygienia, matkustaminen, toiminta julkisissa paikoissa. Suomessa näitä ei otettu huomioon, ennen kuin hallituksen linja suhteessa pandemian torjuntaan muuttui 180 astetta yhdessä yönseudussa.
Siitä meni kuukausia, ennen kuin edes yksinkertaisia hygieniavälineitä saatiin markkinoille.
Tästä olisi voinut oppia, että varautuminen ja oikean tiedon etsiminen ovat tärkeä osa yhteiskunnan toimintakykyä ja huoltovarmuutta. Mutta ei opittu.
Kun kansainvälinen jännitys oli lisääntynyt ja energiamurros oli jo heikentänyt huoltovarmuutta, ajauduttiin ajamaan alas tärkeimmän kotimaisen energialähteen käyttöä.
Jotkut, kuten kansanedustaja Hannu Hoskonen, yrittivät panna kampoihin, mutta kiitoksen asemesta heille lyötiin kouraan risukimppu.
Eduskuntavaaleissa 2023 keskusta voi menestyä, jos laatii realistisen Suomi-ohjelman.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole mikään yksittäinen yllätys vaan osa jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä alkanutta kehitystä, jossa suurvallat ovat päätyneet mittelemään voimiaan ja vaalimaan liittolaisuuksiaan eri puolilla maailmaa.
Suurimmat myllerrykset ovat tapahtuneet Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ja niillä on ollut koko 2000-luvun ajan vaikutusta Eurooppaan.
Elämme tilannetta, joka on kuin malliesimerkki erilaisten maanpuolustuskurssien ja valmiusharjoitusten käsikirjasta, mutta sitä ei oikein osata myöntää. Mitään nopeaa helpotusta ei ole näköpiirissä.
Pieni maa ei voi muuttaa tämän mittakaavan olosuhteita. On keskityttävä varmistamaan oma selviytyminen.
Suomen osalta tämä tarkoittaa elintärkeiden kansainvälisten yhteyksien ylläpitämistä hyvällä ulkopolitiikalla – ja omaa kansallista toimintaa huoltovarmuuden, elämän, ylläpitämiseksi.
Olen viimeisten vuosien aikana kyllästymiseen asti toistanut, että keskustan kannattaisi omaksua peruslinjakseen vanhat vahvuutensa: paikallisuus, kotimaisuus, vihreys, huoltovarmuus.
Toivottavasti ymmärretään, että nämä asiat ovat välttämättömiä kriisien sietämisessä ja että ne edellyttävät muutoksia taloudellisessa ja fyysisessä todellisuudessa, eivätkä muutu miksikään viestinnällä ja sanoittamisella.
Aika ja kansa olisivat valmiit ja suorastaan vaativat sitä, että kotimaisuutta viestinnässään korostava puolue ryhtyisi voimaperäisiin tekoihin sanojensa puolesta.
Eduskuntavaaleissa 2023 keskusta voi menestyä, jos laatii realistisen Suomi-ohjelman. Sen pitää sisältää paitsi energian ja ruokatuotannon kotimainen kestävyys, myös rempallaan olevan talouden ja monien yhteiskunnan rakenteiden korjaaminen – vieläpä ekologisesti kestävällä tavalla, nyt kun siihen olisi suuret kannustimet olemassa.
Kansainvälinen ja kansallinen kriisi antavat työkalut ja reunaehdot, mutta niiden hyödyntäminen rakentavaksi ohjelmaksi vaatii nyt konkreettista ajattelua ja realistista mielikuvitusta.