Kollegan murhan jälkeen

Euroopan alueiden komitean kokouksissa on muistettu Gdanskin pormestari Pawel Adamowiczia.

Kollegamme poistui rivistä yllättäen ja traagisesti. Häntä puukotettiin, kun hän oli puhumassa hyväntekeväisyystapahtumassa. Hyväntekijä murhattiin.

Gdanskin kaupunki toimi Puolan omatuntona jo kommunistisen järjestelmän aikana. Sen nokisissa tehtaissa versoi Solidaarisuus-liike, jonka johtaja Lech Walesa on eräs kommunistisen pakkojärjestelmän kaatumisen suurista hahmoista kirkon, Paavi Johannes Paavali II:n ja Ronald Reaganin rinnalla.

Eipä vähäinen hahmo ollut Adamowiczkaan, sillä hän johti muutoksen vuonna 1989 oman kaupunkinsa opiskelijaliikettä, joka eteni Puolan kumouksen kärjessä.

Gdanskin johtaja Adamowiczin suunta oli Eurooppa, sivistys, suvaitsevaisuus ja demokratia.

Tämän kauhuteon jälkeen on tietysti pohdittu, miksi näin tapahtui.

Keskustelu on ajallemme luonteenomaisesti saanut myös kummallisia piirteitä. Keskustellaan siitä, oliko kyseessä poliittinen murha. Ei siitä tarvitse väitellä.

Kun oman kaupunkinsa keskeisin päättäjä ja koko maassa tunnettu vaikuttaja murhataan yhteiskunnallisen toiminnan yhteydessä, kyse on hänen asemastaan ja toiminnastaan demokraattisesti valittuna päättäjänä.

Tekijä itse on kertonut halunneensa kostaa sen, että hän on saanut rikoksistaan vankeustuomion aikana, jolloin Adamowiczin edustama puolue oli vallassa. Teon selitys, motiivi ja seuraukset liittyvät erottamattomasti politiikkaan.

Tällaisesta teosta ei pidä etsiä mitään ymmärrettävää vaan on kaikki syyt pikemminkin puolustaa sitä arvomaailmaa, jota uhri edusti.

Tulevat vuodet Puolassa ja muualla Euroopassa tulevat osoittamaan, tapahtuuko näin.

Adamowiczin murhaan liittyy sekin inhottava piirre, että tulossa olevan vaalikampanjan vuoksi poliittiset vastustajat levittivät huhuja ja tekaistuja syytteitä, joita vastaan on aina vaikea puolustautua.

Kaikkialla Euroopassa nähdään samankaltaisia ilmiöitä. Halpaa poliittista kannatusta saa netin vihakampanjoilla.

Osa netin keskustelusivustoista on täynnä keksittyä sontaa, eikä ylläpitäjä välitä näitä sivuja siivota lainkaan.

Meillä lähes jokainen keskeisessä asemassa oleva päättäjä saa osakseen perättömiä väitteitä ja raivopalautetta.

Monia netin käyttäjiä ohjaavat enemmän sovellusten algoritmit kuin oma ajattelu.

Eräs kokenut toimittaja kuvasi ilmiötä hiljattain maanpuolustuskurssilla näin: ”Juuri kun ihminen luulee oivaltaneensa ainutlaatuisen salaisuuden, hän on todennäköisesti tullut johdetuksi harhaan”.

Näin valitettavasti on, vaikka julkisuudessa on ollut laajasti esillä järjestelmällinen sosiaalisen median käyttäjien manipulaatio vaaleissa ja kansanäänestyksissä.

Masentava juttu on, että raivokas törkypuhe on löytänyt paikkansa myös päättäjien keskuudessa.

Holtittomia provokaattoreita ylistetään puolueissa ”some-vaikuttamisen sankareina”, mutta harvoin havaitaan, että he eivät ole käytännössä vaikuttaneet tai perehtyneet yhtään mihinkään, kun aika on mennyt twitterissä.

Suomessa on tapahtunut viime vuosina muutamia poliitikkoihin kohdistuneita uhkatilanteita ja vahingontekoja.

Pitäisi ymmärtää, että näiden tapausten taustalla vaikuttaa myös keskusteluilmapiiri ja tahallinen kiihotus – ihan niin kuin muissakin terroriteoissa.

Pawel Adamowicziin palatakseni: mikähän teki hänestä niin suositun, että gdanskilaiset kerta toisensa jälkeen valitsivat hänet pormestarikseen?

Ehkäpä yksinkertaisesti se, että hän oli asiallinen, ystävällinen ja kohtelias.

Eivätkös nämä asiat voisi olla meille kaikille tavoittelemisen arvoisia.